Sorvin ääreen takaisin? Palasin eilen lomalta töihin, ja
päivitin Facebookiin palaavani takaisin sorvin ääreen. Hyvä kun erotan sorvin
ruohonleikkurista. Tai ehkä en erotakaan, niin ihmekös tuo kun naapuri välillä
katselee että mitäköhän tuo isäntä tuota sorvia raahaa ympäri pihaansa, ajaisi
edes joskus nurmikkonsa.
No niin, pakollinen vitsi alkuun kerrottu. Nyt voidaan mennä
asiaan. Pääluottamusmies Höttönen jäi kolmeksi viikoksi lomille, tuurailen
häntä elokuun alkuun. Aika listan antoi
hommia, eiköhän tämä aika kulu rattoisasti.
Alkuvuosi on tuonut
alkolaisille muutoksia, joita ei kaikkia olla nielty täysin purematta. Eikä
pidäkään, tottakai asioita saa ja pitääkin kyseenalaistaa, kunhan muistetaan
erottaa faktat ja tunteet toisistaan. Suuret muutokset, kuten ehkä parhaimpina
esimerkkeinä lounassetelin vaihto rahakorvaukseen ja palkkausjärjestelmän
muutos ovat erittäin suuria asiakokonaisuuksia, eivät vain puheissa pyöriviä
irrallisia lauseita.
”Lounarit poistuivat”: Kyllä poistuivat, mutta Alko osallistuu
edelleen ruokailun kustannuksiin, tapa on vain eri ja verottajan ohjeiden
mukainen.
”ALV poisti multa sijaisuuslisät!”: No kyllä, lisä sinällään
poistuu, mutta rahasumma säilyy osana palkkausjärjestelmää, ja lisä olisi
käytännössä varmasti poistunut joka tapauksessa parin lähivuoden aikana.
Harmittaa minua itseänikin lisän poistuminen koska olen sitä myymälässäni itse
saanut, mutta pääasia on että parhaiten työssään suoriutuvat myyjät saavat
edelleen suurinta palkkaa. Onhan se
sinunkin mielestäsi tärkeintä?
”ALV antoi periksi lyhyissä lauantaissa”: Periaatteessa
kyllä, mutta syyttävä sormi on osoitettava edesmenneeseen Ammattiliitto
Suoraan. Heidän aikanaan antamansa suositus teki sen ettei meillä käytännössä
ollut minimityöaikaa. Nyt se kuitenkin on, 4 tuntia joka ikinen päivä. Ethän
kirjoita työsopimusta lyhyemmästä?
Näitä esimerkkejä olisi vielä lisääkin, mutta uskon että
asia tuli selväksi. ALV:n toimijat ovat alkolaisia myyjiä joka ikinen. Miksi me
tekisimme sellaisia päätöksiä, jotka heikentäisivät meidän omiakin asioita?
Eihän siinä olisi mitään järkeä. Joitakin juttuja on pakko tehdä, ettei kävisi
mitään pahempaa. Esimerkiksi lounassetelin arvoa ei oltu määritetlty mitenkään,
ei edes sitä että saamme lounassetelin. Vanhojen kirjausten mukaan Alko
osallistuu ruokailun kustannuksiiin. ”Ole hyvä, tässä on 1€, voit hakea kilon
perunoita. Ja loppurahat takaisin.” Onneksi tähän ei menty, eikä edes
lievempiin kustannusleikkauksiin, vaan nyt meillä on selkeät kirjaukset
ateriaedusta. Minusta tämä on erittäin hyvä asia! Ja perheemme ruokahävikki
pienenee, kun vaimo laittaa (tai siis käskee minun itseni laittaa) eväät lähes
joka päivä töihin lähtiessä. Eilen paistamani jauheliha ja täysjyvämakaroni
odottavat jääkaapissa käytetyssä raejuustorasiassa lounastaukoa. Ateriaedusta
täten säästyneet rahat voi sitten käyttää johonkin hyödyllisempään, kuten olu… lasten harrastuksiin.
