Taipaleeni luottamusnaisena on kestänyt kaksi ja puoli ja
hallituksen jäsenenä puolitoista vuotta. Tänä aikana olen kierrellyt
myymälöitä, edustanut kokouksissa, istunut koulutuksissa - milloin enemmän,
milloin vähemmän kiinnostuneena, väsymyksestä puhumattakaan - ja aina yksi
puheenaihe on ollut järjestäytyminen.
Muistelin omaa liittymistäni ammattiliittoon. Liittoon
kuuluminen oli ensimmäinen asia, jonka hoidin kuntoon saatuani ensimmäisen
määräaikaisen työsuhteen Sodankylän kunnan palveluksessa. Muistan minut
palkanneen rouvan kertoneen hyvin auliisti heidän alansa ammattiliitoista,
joita oli kaksi. Sitten minä, 18-vuotias aikuisenalku, tein päätöksen sen
mukaan, kumpaan tämä mukava rouvakin kuului. Silloin työssäoloehto oli lyhyempi
ja heti työsuhteen päätyttyä olin jo oikeutettu sopeutettuun työttömyysturvaan,
joka oli Kelan maksamaa päivärahaa paljon suurempi. Jatkoin itse maksavana
jäsenenä edelleenkin samaan kunta-alan ammattiliittoon seuraavassa työsuhteessa
ja samoin, kun aloitin työni Alkossa, vuosi oli 1998.
Alkoon tultua, ei puhuttu liitosta mitenkään positiiviseen
sävyyn, niinpä jatkoin maksamista itse ja jossain vaiheessa – tämä kyllä
hävettää tunnustaa, mutta koska olen inhimillinen, voin syrjähyppyni teille
paljastaa - liityin YTK:hon. Joitakin vuosia syrjähyppyä jatkaen meni, kunnes
alettiin puhumaan lakosta. Lakko, lakko…mikä ihmeen lakko miksi?
”Työehtosopimuksesta ei päästä sopuun” oli vastaus. Työehtosopimus… ja jälleen
TÄ!? Joo myönnetään, tyttö oli tyhmä ku vasemman jalan saapas. Ja niin minulle
kerrottiin: ”Meillä on oma liitto, omat neuvottelijat, jotka neuvottelevat
työnantajan kanssa meille, SIIS MEILLE TYÖNTEKIJÖILLE, IHAN KAIKKIEN HYVÄKSI,
meille edullisen työehtosopimuksen.” Okei…silloin se omatunto minussa heräsi.
Ei hitto, nuohan neuvottelevat myös minun työehdoistani, minulle parempaa
palkkaa, minulle säännöllisiä työaikoja, tasoittumisjaksojen pituuksia,
parempia etuja…silloin hävetti ja silloin minäkin liityin Alkoholikaupan ammattiliittoon,
tein samalla jäsenmaksuperinnän suoraan palkasta ja vot! Nyt pystyin jatkamaan
töitäni hyvällä omatunnolla.
Myymälöitä kiertäessä tapaan edelleenkin monia liittoon
kuulumattomia, moni heistä työuraansa aloittelevana. Yksi minua erittäin paljon
huolestuttava asia on, että ei kuuluta mihinkään liittoon taikka
työttömyyskassaan, Alv:stä puhumattakaan. Kun kysyn syitä, niitä on monia: ei
vain ole tullut ajatelleeksi… Ei ole kukaan kertonut… Miten sinne liitytään…
Mitä minä siitä hyödyn… Jäsenmaksu on liian kallis… Listaa riittää.
Ensinnäkin kun liityt liittoon, liityt samalla
työttömyyskassaan, siihen, mistä haet soviteltua päivärahaa, kun teet
osa-aikatyötä. Tämä toki vasta sitten, kun työssäoloehto on täyttynyt, tällä
hetkellä se on 26 viikkoa, kiitos työllisyys- ja kasvusopimuksen, jonka myötä
työssäoloehto putosi 8 viikkoa. Kuten myös karenssiaika, joka putosi 7:stä 5
päivään. Karenssiaika menee, kun ensimmäistä kertaa alat saamaan päivärahaa.
Toiseksi jäsenmaksu on kokonaisuudessaan verovähennyskelpoinen.
Pamin jäsenmaksu on 1,5% ansiotuloistasi joista 0,45% menee työttömyyskassaan
ja jäljelle jäävästä 1,05%:sta Alv:n saama osuus on tällä hetkellä 11% eli ei,
Alv ei kylve jäsenmaksutuotoista eli sinun rahoistasi (se loppu jää Pamille)
Mitä hyötyä liitosta minulle on? Heitänpä kysymyksen
toisinpäin, jos ammattiliittoa ylipäätänsä ei olisi? Mihin se johtaisi? Kuka
päättää säännöllisistä työajoista? Lomista, lomarahoista, lomien ajankohdasta?
Kuka neuvottelee työnantajien kanssa palkoista ja palkankorotuksista?
Työvuorolistojen julkistamisista? Tasoittumisjaksoista? Vapaapäivistä, niiden
määrästä ja sijoittelusta? Lista on melkoisen pitkä. No ison osan noista
määrittelee myös työaikalaki, mutta se viilaus, mm. palkka, sen neuvottelee ALV ,
oman alasi liitto.
Välillä tuntee suuria turhautumisen hetkiä, kun kentältä
kuuluu: ”Ei liitto minua tässäkään auttanut… Ei me saatu sitä/tätä/tuota läpi…”
jnejnejne. Tosiasiahan on, ettei luottamusmies taikka liitto mahdottomiin
pysty. On asioita, joita olemme yhdessä työnantajan kanssa sovittu ja
neuvoteltu ja muistaa pitää, että työnantajalla on se työnjohto-oikeus… Aina se
luottamusmiehen taikka muun liiton edustajan vastaus ei ole välttämättä juuri
se, jonka sinä haluaisit kuulla. Yli sovittujen mekään emme voi vaatia. Mutta
kaikesta voimme neuvotella ja yrittää sopia.
Saattoi taas mennä –ja menikin sivuraiteille tämä
pohdiskelu, mutta tärkein pointtini kirjoituksessa oli, MITÄ SUUREMPI TUKI
LIITOLLA ON, ON HELPOMPI LÄHTEÄ NEUVOTTELEMAAN TYÖNANTAJAN KANSSA MEILLE,
ALKOLAISILLE TYÖNTEKIJÖILLE PAREMPIA TYÖEHTOJA. Ja me neuvottelemme KAIKKIEN
myymälätyöntekijöiden puolesta, myös sen liittoon kuulumattoman. Haluatko sinä
kantaa kortesi kekoon ja viedä viestiä eteenpäin uusille, nuorille, vanhoille,
kaikille kollegoillesi, kuinka tärkeää järjestäytyminen on? Ota tästä koppi.
