maanantai 10. maaliskuuta 2014

Rock-juna IV

Pitkästä aikaa istuskelen junassa. Odotan lähtöä Porista Vammalaan, jossa vuorossa vuotuinen myymäläkäyntini. Kuuntelen suomalaista rokkia, ja pohdin asioita, joita yritän tässä samalla suoltaa teidän luettavaksenne.

Toissapäivänä esimies piti kanssani tavoitekeskustelun. Kuulemma muuten menee hyvin, mutta pitäisi olla omassa myymälässä avoimempi, pelkäsi kuulemma että erkanen tiimin ulkopuolelle. Lisäksi hän on huolissaan jaksamisestani, kun luottarimurheet painavat mieltä. Oikeassahan hän oli, murheita ja huolia on riittämiin. Kurjinta niissä on se, ettei niistä oikein voi puhua rikkomatta vaitiolovelvollisuutta.. Yleensä tavallisista murheista on helppo puhua myymälässä, monet surut ja ilot siinäkin kahvipöydässä on jaettu. Unelmana on, että joka paikassa näin olisi, mutta taitaa jäädä unelmaksi, valitettavasti.

No, ihmisellä ei varmaan koskaan ole tilannetta etteikö jotakin murhetta olisi, täytyy vain oppia suhteuttamaan erilaisia murheita iloisiin asioihin. Joten Saara, älä pelkää mun puolesta. Ultran mukaan Jyri-Antti voi oikein hyvin äidin masussa. Kesällä odottaa neljän viikon isyys/vuosiloma, siinähän ne luottariasiat häipyy mielestä, ja iskä jaksaa taas syksyllä painaa kohti uusia seikkailuja.

Pari viikkoa sitten työnantaja piti myyjien ja päälliköiden luottamusmiehille parin päivän mittaisen koulutuksen. Suurin anti, minkä tilaisuus tarjosi minulle, oli selvä viesti siitä, että työnantajan puolella puhaltaa täysin eri tuulet kuin vielä vuosi sitten. Toiminta ainakin näin alkuun on selvästi avoimempaa, ja mikä tärkeintä, vanhat rasitteet on heitetty romukoppaan. Tietysti peruspessimistinä on sanottava, eipä enää huonommin voinut mennä, moneltakin kantilta ajateltuna. Jäädään odottamaan uusia avauksia ja konkreettisia toimia uudelta henkilöstöjohdolta. Alku siis ainakin hyvä. Toivottavasti heillä on haluja jatkaa Kivi&kanto-hanketta, mihinkään 28-tuntisiin sitä ei saa jättää, vaan työsuhteita pystyy kehittämään edelleen ja jatkuvasti.Vieläkin alkolaisista myyjistä reilusti yli 80% on osa-aikaisia, toki useat heistä lähes kokoaikaisesti työskennellen.

Kappale vaihtui kaikkien aikojen hienoimpaan rock-biisiin, Lynyrd Skynyrdin Free Birdiin. Turkissa on lentöyhtiö jonka nimi on Free Bird Airlines. Ironista nimessä on se että Free Birdin levylle laulanut Ronnie Van Zant kuoli lentokoneen syöksyttyä maahan.


Alkon myynti, jos ei sentään syöksy, niin ainakin laskettelee alaspäin, hitaasti mutta varmasti. Syypää tähän on tietenkin kunnianarvoisa Suomen hallitus, joka on onnistuneesti tämän saanut aikaan älyttömillä veronkorotuksillaan. Ilmeisesti sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ei enää päättävistä elimistä löydy riittävästi, jotta asiat saataisiin järkeviksi. Tilanne on nykyään järjetön: suomalaiset hakevat juomansa Virosta jättäen ravintolat tyhjilleen. Alkoholin aiheuttamat haitat jäävät Suomeen, samalla kun yhteiskunnan hyvinvointiin käytettävissä olevia rahoja siirtyy naapurimaahan. Alkoholivero alas, ravintoloiden alv alas. Yksinkertainen matemaattinen yhtälö, kaksi miinusta kumoavat toisensa, eli verotulot nousevat. Samalla tietenkin työllisyys paranisi, kun ravintolapalveluja alettaisiin käyttää enemmän. Ilmeisesti tämä on kuitenkin poliitikoille liian vaikea ajatus, koska ne vaalitkin on tulossa vuonna...? Uskokaa minua, ei suomalaiset koskaan opi juomaan keski-eurooppalaisittain. On vain suomalainen tapa, eikö silloin olisi parasta kerätä mahdollisimman paljon verorahoja omaan pussiin eikä siirtää väkisin alkoholin ostoa ulkomaille, pois silmistä ja tilastojen ulottumattomiin? Paria entistä presidenttiä yhteisesti lainaten: S----nan tunarit, tarttis tehrä jotain.