Järjestäytyneisyyttäkö vai vapaamatkustamista?

Taipaleeni luottamusnaisena on kestänyt kaksi ja puoli ja hallituksen jäsenenä puolitoista vuotta. Tänä aikana olen kierrellyt myymälöitä, edustanut kokouksissa, istunut koulutuksissa - milloin enemmän, milloin vähemmän kiinnostuneena, väsymyksestä puhumattakaan - ja aina yksi puheenaihe on ollut järjestäytyminen.

Muistelin omaa liittymistäni ammattiliittoon. Liittoon kuuluminen oli ensimmäinen asia, jonka hoidin kuntoon saatuani ensimmäisen määräaikaisen työsuhteen Sodankylän kunnan palveluksessa. Muistan minut palkanneen rouvan kertoneen hyvin auliisti heidän alansa ammattiliitoista, joita oli kaksi. Sitten minä, 18-vuotias aikuisenalku, tein päätöksen sen mukaan, kumpaan tämä mukava rouvakin kuului. Silloin työssäoloehto oli lyhyempi ja heti työsuhteen päätyttyä olin jo oikeutettu sopeutettuun työttömyysturvaan, joka oli Kelan maksamaa päivärahaa paljon suurempi. Jatkoin itse maksavana jäsenenä edelleenkin samaan kunta-alan ammattiliittoon seuraavassa työsuhteessa ja samoin, kun aloitin työni Alkossa, vuosi oli 1998.

Alkoon tultua, ei puhuttu liitosta mitenkään positiiviseen sävyyn, niinpä jatkoin maksamista itse ja jossain vaiheessa – tämä kyllä hävettää tunnustaa, mutta koska olen inhimillinen, voin syrjähyppyni teille paljastaa - liityin YTK:hon. Joitakin vuosia syrjähyppyä jatkaen meni, kunnes alettiin puhumaan lakosta. Lakko, lakko…mikä ihmeen lakko miksi? ”Työehtosopimuksesta ei päästä sopuun” oli vastaus. Työehtosopimus… ja jälleen TÄ!? Joo myönnetään, tyttö oli tyhmä ku vasemman jalan saapas. Ja niin minulle kerrottiin: ”Meillä on oma liitto, omat neuvottelijat, jotka neuvottelevat työnantajan kanssa meille, SIIS MEILLE TYÖNTEKIJÖILLE, IHAN KAIKKIEN HYVÄKSI, meille edullisen työehtosopimuksen.” Okei…silloin se omatunto minussa heräsi. Ei hitto, nuohan neuvottelevat myös minun työehdoistani, minulle parempaa palkkaa, minulle säännöllisiä työaikoja, tasoittumisjaksojen pituuksia, parempia etuja…silloin hävetti ja silloin minäkin liityin Alkoholikaupan ammattiliittoon, tein samalla jäsenmaksuperinnän suoraan palkasta ja vot! Nyt pystyin jatkamaan töitäni hyvällä omatunnolla.

Myymälöitä kiertäessä tapaan edelleenkin monia liittoon kuulumattomia, moni heistä työuraansa aloittelevana. Yksi minua erittäin paljon huolestuttava asia on, että ei kuuluta mihinkään liittoon taikka työttömyyskassaan, Alv:stä puhumattakaan. Kun kysyn syitä, niitä on monia: ei vain ole tullut ajatelleeksi… Ei ole kukaan kertonut… Miten sinne liitytään… Mitä minä siitä hyödyn… Jäsenmaksu on liian kallis… Listaa riittää.

Ensinnäkin kun liityt liittoon, liityt samalla työttömyyskassaan, siihen, mistä haet soviteltua päivärahaa, kun teet osa-aikatyötä. Tämä toki vasta sitten, kun työssäoloehto on täyttynyt, tällä hetkellä se on 26 viikkoa, kiitos työllisyys- ja kasvusopimuksen, jonka myötä työssäoloehto putosi 8 viikkoa. Kuten myös karenssiaika, joka putosi 7:stä 5 päivään. Karenssiaika menee, kun ensimmäistä kertaa alat saamaan päivärahaa.

Toiseksi jäsenmaksu on kokonaisuudessaan verovähennyskelpoinen. Pamin jäsenmaksu on 1,5% ansiotuloistasi joista 0,45% menee työttömyyskassaan ja jäljelle jäävästä 1,05%:sta Alv:n saama osuus on tällä hetkellä 11% eli ei, Alv ei kylve jäsenmaksutuotoista eli sinun rahoistasi (se loppu jää Pamille)

Mitä hyötyä liitosta minulle on? Heitänpä kysymyksen toisinpäin, jos ammattiliittoa ylipäätänsä ei olisi? Mihin se johtaisi? Kuka päättää säännöllisistä työajoista? Lomista, lomarahoista, lomien ajankohdasta? Kuka neuvottelee työnantajien kanssa palkoista ja palkankorotuksista? Työvuorolistojen julkistamisista? Tasoittumisjaksoista? Vapaapäivistä, niiden määrästä ja sijoittelusta? Lista on melkoisen pitkä. No ison osan noista määrittelee myös työaikalaki, mutta se viilaus, mm. palkka, sen neuvottelee ALV, oman alasi liitto.

Välillä tuntee suuria turhautumisen hetkiä, kun kentältä kuuluu: ”Ei liitto minua tässäkään auttanut… Ei me saatu sitä/tätä/tuota läpi…” jnejnejne. Tosiasiahan on, ettei luottamusmies taikka liitto mahdottomiin pysty. On asioita, joita olemme yhdessä työnantajan kanssa sovittu ja neuvoteltu ja muistaa pitää, että työnantajalla on se työnjohto-oikeus… Aina se luottamusmiehen taikka muun liiton edustajan vastaus ei ole välttämättä juuri se, jonka sinä haluaisit kuulla. Yli sovittujen mekään emme voi vaatia. Mutta kaikesta voimme neuvotella ja yrittää sopia.

Saattoi taas mennä –ja menikin sivuraiteille tämä pohdiskelu, mutta tärkein pointtini kirjoituksessa oli, MITÄ SUUREMPI TUKI LIITOLLA ON, ON HELPOMPI LÄHTEÄ NEUVOTTELEMAAN TYÖNANTAJAN KANSSA MEILLE, ALKOLAISILLE TYÖNTEKIJÖILLE PAREMPIA TYÖEHTOJA. Ja me neuvottelemme KAIKKIEN myymälätyöntekijöiden puolesta, myös sen liittoon kuulumattoman. Haluatko sinä kantaa kortesi kekoon ja viedä viestiä eteenpäin uusille, nuorille, vanhoille, kaikille kollegoillesi, kuinka tärkeää järjestäytyminen on? Ota tästä koppi.

Rock-juna IV

Pitkästä aikaa istuskelen junassa. Odotan lähtöä Porista Vammalaan, jossa vuorossa vuotuinen myymäläkäyntini. Kuuntelen suomalaista rokkia, ja pohdin asioita, joita yritän tässä samalla suoltaa teidän luettavaksenne.

Toissapäivänä esimies piti kanssani tavoitekeskustelun. Kuulemma muuten menee hyvin, mutta pitäisi olla omassa myymälässä avoimempi, pelkäsi kuulemma että erkanen tiimin ulkopuolelle. Lisäksi hän on huolissaan jaksamisestani, kun luottarimurheet painavat mieltä. Oikeassahan hän oli, murheita ja huolia on riittämiin. Kurjinta niissä on se, ettei niistä oikein voi puhua rikkomatta vaitiolovelvollisuutta.. Yleensä tavallisista murheista on helppo puhua myymälässä, monet surut ja ilot siinäkin kahvipöydässä on jaettu. Unelmana on, että joka paikassa näin olisi, mutta taitaa jäädä unelmaksi, valitettavasti.

No, ihmisellä ei varmaan koskaan ole tilannetta etteikö jotakin murhetta olisi, täytyy vain oppia suhteuttamaan erilaisia murheita iloisiin asioihin. Joten Saara, älä pelkää mun puolesta. Ultran mukaan Jyri-Antti voi oikein hyvin äidin masussa. Kesällä odottaa neljän viikon isyys/vuosiloma, siinähän ne luottariasiat häipyy mielestä, ja iskä jaksaa taas syksyllä painaa kohti uusia seikkailuja.

Pari viikkoa sitten työnantaja piti myyjien ja päälliköiden luottamusmiehille parin päivän mittaisen koulutuksen. Suurin anti, minkä tilaisuus tarjosi minulle, oli selvä viesti siitä, että työnantajan puolella puhaltaa täysin eri tuulet kuin vielä vuosi sitten. Toiminta ainakin näin alkuun on selvästi avoimempaa, ja mikä tärkeintä, vanhat rasitteet on heitetty romukoppaan. Tietysti peruspessimistinä on sanottava, eipä enää huonommin voinut mennä, moneltakin kantilta ajateltuna. Jäädään odottamaan uusia avauksia ja konkreettisia toimia uudelta henkilöstöjohdolta. Alku siis ainakin hyvä. Toivottavasti heillä on haluja jatkaa Kivi&kanto-hanketta, mihinkään 28-tuntisiin sitä ei saa jättää, vaan työsuhteita pystyy kehittämään edelleen ja jatkuvasti.Vieläkin alkolaisista myyjistä reilusti yli 80% on osa-aikaisia, toki useat heistä lähes kokoaikaisesti työskennellen.

Kappale vaihtui kaikkien aikojen hienoimpaan rock-biisiin, Lynyrd Skynyrdin Free Birdiin. Turkissa on lentöyhtiö jonka nimi on Free Bird Airlines. Ironista nimessä on se että Free Birdin levylle laulanut Ronnie Van Zant kuoli lentokoneen syöksyttyä maahan.

Alkon myynti, jos ei sentään syöksy, niin ainakin laskettelee alaspäin, hitaasti mutta varmasti. Syypää tähän on tietenkin kunnianarvoisa Suomen hallitus, joka on onnistuneesti tämän saanut aikaan älyttömillä veronkorotuksillaan. Ilmeisesti sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ei enää päättävistä elimistä löydy riittävästi, jotta asiat saataisiin järkeviksi. Tilanne on nykyään järjetön: suomalaiset hakevat juomansa Virosta jättäen ravintolat tyhjilleen. Alkoholin aiheuttamat haitat jäävät Suomeen, samalla kun yhteiskunnan hyvinvointiin käytettävissä olevia rahoja siirtyy naapurimaahan. Alkoholivero alas, ravintoloiden alv alas. Yksinkertainen matemaattinen yhtälö, kaksi miinusta kumoavat toisensa, eli verotulot nousevat. Samalla tietenkin työllisyys paranisi, kun ravintolapalveluja alettaisiin käyttää enemmän. Ilmeisesti tämä on kuitenkin poliitikoille liian vaikea ajatus, koska ne vaalitkin on tulossa vuonna...? Uskokaa minua, ei suomalaiset koskaan opi juomaan keski-eurooppalaisittain. On vain suomalainen tapa, eikö silloin olisi parasta kerätä mahdollisimman paljon verorahoja omaan pussiin eikä siirtää väkisin alkoholin ostoa ulkomaille, pois silmistä ja tilastojen ulottumattomiin? Paria entistä presidenttiä yhteisesti lainaten: S----nan tunarit, tarttis tehrä jotain.