Kymppi

Nelivuotias tyttäreni Liisa oli äitinsä kanssa heinäkuussa Porin Kirjurinluodon kesäteatterissa katsomassa Vaahteramäen Eemeliä. Heidän tultua kotiin, kysyin tietenkin pikkuneidin tuntoja, olihan kyseessä Liisan eka kerta teatterissa. Kivaa oli ollut, ja keltaiset tikapuut olivat jonkinnäköisessä roolissa näytelmässä. Vielä nytkin, jo useampi kuukausi teatteriretkestä, Liisa mainitsee Eemelistä puhuttaessa nuo keltaiset tikapuut. Ne muistetaan, mutta joka päivä joudutaan kinastelemaan ja muistuttamaan jostain inhottavista jutuista, kuten käsien pesusta wc-käynnin jälkeen, pöytätavoista tai pikkusiskon hiuksista vetämisestä. Ne asiat muistetaan, jotka ovat mukavia. Niinhän se taitaa joskus olla isänkin kohdalla, kädet kylläkin pesen aina wc-käynnin jälkeen. Mutta jotenkin se keittiön kaapin oven vaihtaminen tai pesuhuoneen ilmanvaihtoventtiilin asentaminen on niin raskasta puuhaa työpäivän jälkeen. Ja eikös telkkarista tullut jalkapalloakin?

Tätä kirjoitettaessa käynnissä olevissa työehtosopimusneuvotteluissa työnantaja hakee kuin vimmattuna mahdollisuutta teettää 10-tuntinen päivä. No, ei siinä mitään, mutta kun se on ollut mahdollista jo useamman vuoden ajan! Työnantaja sai viime neuvotteluissa läpi haluamansa, säännöllinen työaika on maksimissaan 10 tuntia päivässä. 8,5 tunnin jälkeen, palkkaa korotetaan kohtuullisesti 50%:lla. Tämä on siis nykyisessä työehtosopimuksessa. Sitähän sitten tietenkin käytetään jatkuvasti ympäri Suomen. Väärin, ei käytetä. Miksi tällainen on kerran neuvoteltu onnistuneesti, mutta sitten sitä ei käytetä? Kengät ostetaan, jotta ei tarvitse kävellä paljain jaloin. Jos haen kaupasta olutta, minä juon sen. Jotenkin tuntuu, että tämä 10-tuntinen on työnantajalle sama kuin ne keltaiset tikapuut Liisalle, kaunis rekvisiitta, mutta mikä oli todellinen rooli?

Työpäivän pituus on asia joka nousee esille meille alueluottamusmiehille useimmin, alhaisten takuiden lisäksi. Valitettavasti yleinen ilmiö laskevan myynnin aikana on että työpäivät ennemmin lyhentyvät, kuin pitenevät. Useaan kertaan on nähty, että myymäläpäällikkö on ainoa, joka tekee myymälänsä työntekijöistä 7-tuntisia tai pidempiä päiviä. Muille, varsinkin jos ei ole kokoaikainen tai järeä, tarjolla olevat päivät ovat 4-, 5-, tai 6-tuntisia. Työpäiviä voi olla viikossa kyllä ne viisi, mutta kokonaistuntimäärä 25 tai jopa alle. Useissa myymälöissä pystyy minuutin katsomisen jälkeen toteamaan pääluvun olevan liian iso, ja myymälässä käytettävän tarpeettomasti lyhyitä työvuoroja. Yllättävän yleinen tilanne on yhden nelituntisen vuoron loppumisen ja seuraavan alkamisen osuvan tunnin välein perjantai-iltapäivään. Siinähän olisi 8-tuntinen vuoro, ja ruokatunnin paikka valmiiksi suunniteltu. Mutta ei onnistu sanoi myymäläpäällikkö. Ja aluepäällikön mielestä hänen tehtäviinsä ei kuulu valvoa myymäläpäälliköiden työvuorosuunnittelua. Miksi tarvitaan 10-tuntista, jos edes 8-tuntinen on liian vaikeaa? Silloinhan joutuisi miettimään koko työvuorosuunnittelun uusiksi.

Elikkäs, mihin ne keltaiset tikapuut laitetaan nojalleen? Viedään takavarastoon, 10-tuntisen viereen odottamaan että käännetään ne kivet ja kannot ensin esiin. Annetaan uuden teatterinjohtajan miettiä, tarvitaanko niitä jossakin tulevassa näytelmässä, vai heitetäänkö suoraan jokeen. Ja maalataan vähän paremmalla värillä, ettei vaatteet tahriinnu.