Tiistai,
joulukuun 11. päivä, vuonna 2001. Kello varmaankin vähän jälkeen
viiden iltapäivästä. Ajan autollani kohti Porin keskustaa, kun
puhelimeni soi auton etupenkillä. Puhelu on toivottu, kerrankin sinä
vuonna...
Saman
vuoden aikana nuorta miestä koeteltiin. Muutaman kuukauden aikana
fyysinen terveys, talous, mielenterveys ja ystävyyssuhteet olivat
vaarassa kaatua yksi kerrallaan. Epäonnistunut yrittäjyyskokeilu
ja sinisilmäinen usko ihmisen hyvyyteen vei kuilun partaalle, lähes
kirjaimellisestikin. Kun ajat olivat pahimmillaan, tein jotain mihin
olin kerännyt rohkeutta pitkään, jotain mitä ehkä nykyäänkin
teen liian harvoin, nimittäin soitin äidille. Tuhlaajapoika palasi
kotiin asumaan, ja tie ylöspäin pohjamudista alkoi. Tämä oli
opetus, jota nykyään itse isänä yritän toteuttaa parhaan kykyni
mukaan: omiin vanhempiin pitää voida aina luottaa, silloinkin kun
ei oikein uskalla luottaa kehenkään muuhun. Enää tarvittaisiin
töitä. Paikallisessa lehdessä oli marraskuun lopulla ilmoitus
avoimesta työpaikasta...
Vastasin
puheluun. Harjavallan Alkon myymäläpäällikkö kutsui
työhaastatteluun seuraavalle päivälle, kello 9.00. Paikallinen
Alko muutti samana päivänä uusiin tiloihin, samalla aukiolojen
kasvaessa. Lisää apuvoimaa tarvittiin, ja siihen pääsi
meikäläinen kiinni: ensimmäinen työvuoro Alkossa oli vuorossa
torstaina 13.12.2001. Markat olivat viimeisiä päiviä käytössä,
valkoviinit hyllytettiin makeuden mukaan, ja Karhua tehtiin Porissa.
Ja minulla oli työpaikka. Askel takaisin kunnialliseksi
kansalaiseksi, rehelliseksi veronmaksajaksi. Olen isänmaallinen ja
rehellinen mies, siihen kuuluu työn tekeminen. Ja nyt pääsin sitä
tekemään.
Nyt,
11 vuotta viinakaupassa takana. Joka päivä mediassa tuntuu olevan
huonoja uutisia. Joku saa potkut, toinen lomautuslapun, telakat
sulkeutuvat. Palaan mielessäni omaan tilanteeseeni yli vuosikymmen
sitten. Pääsin takaisin ”kartalle”, kun sain töitä,
kiintopisteen elämään. Nyt, joka päivä, joku menettää
työpaikkansa.
Luottamusmiehenä
kuulee tarinoita, jotka valitettavasti ovat tosia. Palkalla ei tule
toimeen, tunnit eivät riitä, epävarmuutta tulevaisuudesta.
Erittäin moni alkolainen elää sovitellulla päivärahalla. Näinkö
toimii vastuullinen ja palveleva? Vastuullinen ja palveleva, kenelle?
Meille kaikille, yhteiskunnalle. Näinkö Alko näyttää esimerkkiä?
Omasta mielestäni on kyeenalaista puhua työhyvinvoinnista tai
Suomen Paras Työpaikka-kilpailusta, ja järjestää myymälöissä
jotakin wau-karnevaaleja, kun palkanmaksu on samaan aikaan
ulkoistettu yhteiskunnan maksettavaksi.
Suomen
hallitus päätti muutama viikko sitten alentaa yhteisöveroa. Siis
tulevaisuudessa yritykset maksavat tuloksestaan vähemmän veroa.
Hallituksen viesti ja toive oli, että tämä veronlasku kohdistuisi
työllisyyteen. Luotaisiin työpaikkoja, ja parannettaisiin olemassa
olevia työsuhteita. Samalla tehtäisiin palvelus yhteiskunnalle,
meille kaikille. Joku nuori saattaisi löytää sen kiintopisteen,
jolla syrjäytyminen loppuisi. Tämä on aivan mahtava juttu, jos
vain yritykset toteuttavat sen hallituksen toiveiden mukaisesti.
Samaan
aikaan kun hallitus laskee yhteisöveroja, on Alkossa käynnissä
projekti, jonka lopputulemana olemassa olevia työsuhteita
vahvistetaan, parantaen alkolaisten toimeentuloa ja lisäten
työhyvinvointia. Projektipäällikön esittämiin järeisiin
työsuhteisiin saadaan tällä hallituksen päätöksellä mahtavat
rakennuspalikat. Alkon budjetoitu tulos on sen suuruinen, että
veronalennuksella saadaan merkitttävä summa käytettäväksi
työllisyyteen. Tämä ei ole peruste lisätä käsipareja, vaan
tämähän käytetään lisäämällä huomattava määrä työpäiviä
jokaiseen myymälään. Toivottavaa olisi ainakin, kun kerran
hallitus näin on toivonut.
Kiire.
Tämä sana toistuu aina kierroksilla. Pienellä porukalla
työskentelyä, kuormat pitäisi purkaa, siivota, mapittaa noin 85
erilaista paperia aamutuimaan, samalla jutellen mukavia
ei-aina-niin-mukavien asiakkaiden kanssa. Tätä on myymälöiden
arki, hiki hatussa painetaan fyysisen ja henkisen jaksamisen
rajoilla. Tästä työstä täytyy oikeasti pitää, jotta tässä
firmassa jaksaa työskennellä. Alkossa on erittäin paljon 15-23
tunnin takuulla työskenteleviä, jotka pitävät työstään, mutta
eivät tule palkallaan kunnolla toimeen. Nyt olisi Alkolla tuhannen
taalan paikka korottaa näitä pienillä työsopimustunneilla
kärvisteleviä myyjiä sinne järeisiin työsuhteiin, yli 30:een
viikkotyötuntiin, ja vielä siten että työsopimuksissa on
mahdollisimman todenmukainen tuntimäärä.
Hallitus
antoi Vastuulliselle ja Palvelevalle makoisan kattauksen osoittaa
yhteiskuntavastuuta, parantamalla työllisyyttä ja sitä kautta
työhyvinvointia. Ja voi siinä joku nuori saada elämänsä
ensimmäisen kunnon työpaikankin, ja päästä elämään kiinni..
Voiko Alko olla käyttämättä tätä mahdollisuutta? Ei kai
sentään?
