OIkeudenmukaisesta palkkapolitiikasta

"Kuukaudessa ei saisi tienata enempää kuin joku tienaa vuodessa"

Tuloerojen kasvulle ei voi mitään. Näin väitetään. Nyt Sveitsistä kuuluu kummia, siellä järjestetään kansanäänestys palkkapolitiikasta. Äänestyksen kohteena on laki, joka voimaan astuessaan rajoittaa yhtiöissä maksettavan korkeimman palkan korkeintaan 12 kertaa matalinta palkkaa suuremmaksi. "02 - 12 oikeudenmukaista palkkaa".

Kyselytutkimusten mukaan aloitteen kannatus näyttää etenevän mukavassa myötätuulessa, voi olla hyvinkin mahdollista, että kyseinen laki astuu Sveitsissä voimaan. Aloitteessa ei ole kyse absoluuttisista palkkasummista, vaan palkkojen suhteesta. Lain asettamissa rajoissa yhtiöillä on edelleen täysi vapaus päättää palkkauksesta.

Lakialoitteen alullepanemien sosialidemokraattien mukaan kaikkein korkeimpien palkkojen leikkaus tuo yrityksille mahdollisuuden nostaa matalimmin palkittujen ansioita. Kansanäänestys asiasta järjestetään 24.11.2013

Kävi tuossa niin tai näin on mielenkiintoista on pohtia, mitä tuollainen saisi meillä aikaan. Alkolaisen myyjän palkat ovat samalla tasolla vähittäiskaupan myyjien kanssa. Palkkataulukoissa kokoaikaisen myyjän peruskuukausipalkka alle 2000€. Siihen päälle vaihtelevasti iltalisät, ruuhkalisät, lauantailisät. 

Palkkataulukot

Alkolaisesta myyjäkunnasta kuukausipalkkaisia on pieni vähemmistö. Määräaikaiset osa-aikaiset tuovat tähän osa-aika/kokoaika suhdelukuun sesonkipohjaista ajoittaista vaihtelua, mutta kokoaikaisten osuus Alkossa on lähempänä kymmentä kuin kahtakymmentä prosenttia myyjistä. Siis lähes yhdeksän myyjää kymmenestä on tekee osa-aikaista työsuhdetta.

Osa-aikaisista ehkä viidesosa omaa työsopimuksessaan vähintään 30 viikkotunnin työtuntitakuisiin, muilla on pienempi sopimukseen perustuva vähimmäistyöaika. Toteutunut työaika on kuitenkin aina jonkin verran suurempi kuin työsopimukseen kirjattu työaika.
Tästä johtuu, että ainoana työnään Alkossa ansaitsevan myyjän kuukausipalkka jää helposti alle tuhannen euron. Olisiko sveitsiläisen mallin mukainen johtajan maksimipalkkaan vertaaminen paikallaan? Aika tiukka leikkuri johtoryhmän nykyiseen tasoon. Vertailun vuoksi sanottakon, useassa valtionyhtiöissä johtajien palkat ovat  melkoisesti korkeammat kuin Alkossa, puhumattakaan siitä mitä johtajille maksetaan pörssiyhtiöissä.
Onko ongelma kuitenkaan palkkahaitarin yläpäässä, vaiko onko ongelma palkkahaitarin alapäässä? Sveitsiläisten demareiden hurskas toive on, että leikkaamalla kohtuuttomuuksia ylimmissä palkoissa alimmat palkat nousevat. Mutta mikä näiden yhteys on ja mistä palkat muodostuvat? Mielestäni tuo sveitsiläisten kampanja ei oikein vastaa tähän kysymykseen.

Myyjän palkka on pieni, mutta alkolaisen myyjän perusongelma on työtuntien riittävyys. Tuntipalkkaisen tilipussin täyte tulee työtunneista. Kun myymälöissä nyt kiertelee ja kyselee, niin toiveet tulevaisuuden suhteen työtuntien lisääntymisestä ovat korkealla. Vaikka lama tuo synkkiä pilviä talousnäkymien liepeille niin Alkossa työnantajan tahtotila osa-aikaisten työsuhteiden laadun parantamiseen on vihdoin todellinen. Olen myös huomannut, että tämä viesti on mennyt perille. Voidaan olla kärsimättömiä, mutta kärsimättömyys tässä asiassa ei taida nyt hyödyttää. Iso laiva kääntyy hitaasti, valitettavasti.


Sopimattomat

Onhan meillä myös palkkauksessa ongelmia. Suomessa solmittiin työmarkkinajärjestöjen välille työllisyys- ja kasvusopimus. Sopimus on varsin kattava käsittäen pääosan työehtosopimuksista. Alkoholikaupan Ammattiliiton ja Alkon välille tätä ei syntynyt.
Työnantaja ajoi 10-tunnin työpäivien teettämistä ilman lisäkorvauksia kuin käärmettä pyssyyn. Tässä oli  karikko, johon neuvottelut sitten juuttuivat lopullisesti. Työehtosopimuksemme voimassaolo päättyy tämän johdosta keväällä, yleinen vakautussopimus ei tuonut siihen jatkoaikaa.
Kovin mielenkiintoista minusta on, että toisessa neuvottelupöydässä lisäkorvaus ylipitkistä työpäivistä sovittiin maksettavaksi myymäläpäälliköille. Alkon Toimihenkilöt ovat siis solmineet yleisen raamin mukaisen ratkaisun.
En tässä nyt lähde ruotimaan TES-neuvottelun muita ongelmakohtia, koska pidän tätä yksityiskohtaa tärkeänä. Miksi työnantajan mielestä ylipitkän päivän lisäkorvaus voidaan maksaa hyväpalkkaisille myymäläpäälliköille, mutta ei pienipalkkaisille myyjille? Ainakin tältä osin palkkahaitaria halutaan Alkossa nähtävästi mieluummin venyttää kuin lyhentää.
Valmistautumisesta TES-neuvotteluihin keskustellaan Alkoholikaupan Ammattiliiton ALV ry:n syyskokouksessa sunnuntaina 24.11.2013. Neuvottelut tulevat olemaan todennäköisesti hankalat, joten kuuntelemaan ja ottamaan kantaa liittosi asioihin.
Saman päivänä sveitsiläiset äänestävät oikeuden mukaisen palkkapolitiikan lakialoitteesta.

Kymppi

Nelivuotias tyttäreni Liisa oli äitinsä kanssa heinäkuussa Porin Kirjurinluodon kesäteatterissa katsomassa Vaahteramäen Eemeliä. Heidän tultua kotiin, kysyin tietenkin pikkuneidin tuntoja, olihan kyseessä Liisan eka kerta teatterissa. Kivaa oli ollut, ja keltaiset tikapuut olivat jonkinnäköisessä roolissa näytelmässä. Vielä nytkin, jo useampi kuukausi teatteriretkestä, Liisa mainitsee Eemelistä puhuttaessa nuo keltaiset tikapuut. Ne muistetaan, mutta joka päivä joudutaan kinastelemaan ja muistuttamaan jostain inhottavista jutuista, kuten käsien pesusta wc-käynnin jälkeen, pöytätavoista tai pikkusiskon hiuksista vetämisestä. Ne asiat muistetaan, jotka ovat mukavia. Niinhän se taitaa joskus olla isänkin kohdalla, kädet kylläkin pesen aina wc-käynnin jälkeen. Mutta jotenkin se keittiön kaapin oven vaihtaminen tai pesuhuoneen ilmanvaihtoventtiilin asentaminen on niin raskasta puuhaa työpäivän jälkeen. Ja eikös telkkarista tullut jalkapalloakin?

Tätä kirjoitettaessa käynnissä olevissa työehtosopimusneuvotteluissa työnantaja hakee kuin vimmattuna mahdollisuutta teettää 10-tuntinen päivä. No, ei siinä mitään, mutta kun se on ollut mahdollista jo useamman vuoden ajan! Työnantaja sai viime neuvotteluissa läpi haluamansa, säännöllinen työaika on maksimissaan 10 tuntia päivässä. 8,5 tunnin jälkeen, palkkaa korotetaan kohtuullisesti 50%:lla. Tämä on siis nykyisessä työehtosopimuksessa. Sitähän sitten tietenkin käytetään jatkuvasti ympäri Suomen. Väärin, ei käytetä. Miksi tällainen on kerran neuvoteltu onnistuneesti, mutta sitten sitä ei käytetä? Kengät ostetaan, jotta ei tarvitse kävellä paljain jaloin. Jos haen kaupasta olutta, minä juon sen. Jotenkin tuntuu, että tämä 10-tuntinen on työnantajalle sama kuin ne keltaiset tikapuut Liisalle, kaunis rekvisiitta, mutta mikä oli todellinen rooli?

Työpäivän pituus on asia joka nousee esille meille alueluottamusmiehille useimmin, alhaisten takuiden lisäksi. Valitettavasti yleinen ilmiö laskevan myynnin aikana on että työpäivät ennemmin lyhentyvät, kuin pitenevät. Useaan kertaan on nähty, että myymäläpäällikkö on ainoa, joka tekee myymälänsä työntekijöistä 7-tuntisia tai pidempiä päiviä. Muille, varsinkin jos ei ole kokoaikainen tai järeä, tarjolla olevat päivät ovat 4-, 5-, tai 6-tuntisia. Työpäiviä voi olla viikossa kyllä ne viisi, mutta kokonaistuntimäärä 25 tai jopa alle. Useissa myymälöissä pystyy minuutin katsomisen jälkeen toteamaan pääluvun olevan liian iso, ja myymälässä käytettävän tarpeettomasti lyhyitä työvuoroja. Yllättävän yleinen tilanne on yhden nelituntisen vuoron loppumisen ja seuraavan alkamisen osuvan tunnin välein perjantai-iltapäivään. Siinähän olisi 8-tuntinen vuoro, ja ruokatunnin paikka valmiiksi suunniteltu. Mutta ei onnistu sanoi myymäläpäällikkö. Ja aluepäällikön mielestä hänen tehtäviinsä ei kuulu valvoa myymäläpäälliköiden työvuorosuunnittelua. Miksi tarvitaan 10-tuntista, jos edes 8-tuntinen on liian vaikeaa? Silloinhan joutuisi miettimään koko työvuorosuunnittelun uusiksi.

Elikkäs, mihin ne keltaiset tikapuut laitetaan nojalleen? Viedään takavarastoon, 10-tuntisen viereen odottamaan että käännetään ne kivet ja kannot ensin esiin. Annetaan uuden teatterinjohtajan miettiä, tarvitaanko niitä jossakin tulevassa näytelmässä, vai heitetäänkö suoraan jokeen. Ja maalataan vähän paremmalla värillä, ettei vaatteet tahriinnu.

Kohta se on käsillä

Kohta se on käsillä, toisilla menossa ja osalla jo mennyt, nimittäin kesäloma!

Mitä on kesäloma? Minulle henkilökohtaisesti se on vuoden parasta aikaa, kuten kesä kokonaisuudessaan. Lapissa syntyneenä ja kasvaneena yötön, valoisa yö ei tuota ongelmaa nukkumisenkaan suhteen, kuka nyt kesällä nukkuisi! Kaamos ja talvi on sitä varten.

Loma, palkallinen sellainen, omalla työllä ja hiellä ansaittu, siinä on sitä jotain. Ei herätä kello aamulla, ei tarvitse etsiä ehjiä sukkahousuja säärien peitoksi, ei tarvitse miettiä, menikö illalla myöhään… Minä olen tämän joutenolon ansainnut.

Kuinka moni tekee lomasuunnitelmia? Onko lomasi kellotettu vieraineen/vierailuineen? Löytyykö lomakalenteristasi yhtään ”vapaata” päivää? Osa lomalaisista miettii viimeisellä viikolla ”kun pääsisi jo töihin lepäämään”. Sinä lomien suunnittelija, tee tänä vuonna jotain toisin: älä suunnittele YHTÄÄN MITÄÄN. Anna loman tulla, lepää vuoden väsyt pois ja ala vasta sitten miettimään, mitä tekisi. Vai tekisikö mitään? Niin, sekin on loistava vaihtoehto.

Meidän arkipäivät ovat hyvin pitkälle kellotettuja työn, harrastusten, lasten harrastusten…milloin minkäkin mukaan. Eikö juuri lomalla tulisi olla vailla kelloa?

Kuinka moni ei pysty suunnittelemaan lomalleen erityisempää? Osa-aikatyöntekijän arki on muutenkin jatkuvaa taistelua taloudellisen pärjäämisen kanssa ja lomamatkasta voi vain haaveilla. Vuoden tienesteistä ei jää mitään säästöön, lomarahat menevät luottokorttilaskun hoitamiseen – lomarahalla ei muutenkaan suuria juhlita, kun vuoden työtunnit ja sitä kautta tienestitkin ovat mitä ovat. Tämä asia toivottavasti tulee muuttumaan Kivi & kanto -projektin myötä, saisi tehdä töitä niin paljon kuin haluaisi, pystyisi ja tarvitsisi ja siten myös lomarahan ja lomapalkan suuruus olisi jokaiselle se itselleen sopiva.

Juhannus mennä hurahti mökin rauhassa Inarijärveä ihastellen. Siellä kiviä ja kantoja tuli sopivassa määrin käänneltyä ihan kirjaimellisesti. Keskiyön aurinkoa ihaillessa ja elämää miettiessä pyöri monia ajatuksia mielessä ja mikä ihaninta, työ ei ollut ollenkaan samassa mylläkässä mukana! Toivottavasti sinäkin pääset samaan tilanteeseen lomalla, olit sitten kotona, sukulaisissa, mökillä, huvipuistossa, ulkomailla…ihan missä vain. Iskosta päähäsi ajatus: Olen lomalla, kukaan ei odota minulta nyt mitään, en edes minä itse. Nauti, nauti ja vielä kerran NAUTI!

Työ

Tiistai, joulukuun 11. päivä, vuonna 2001. Kello varmaankin vähän jälkeen viiden iltapäivästä. Ajan autollani kohti Porin keskustaa, kun puhelimeni soi auton etupenkillä. Puhelu on toivottu, kerrankin sinä vuonna...

Saman vuoden aikana nuorta miestä koeteltiin. Muutaman kuukauden aikana fyysinen terveys, talous, mielenterveys ja ystävyyssuhteet olivat vaarassa kaatua yksi kerrallaan. Epäonnistunut yrittäjyyskokeilu ja sinisilmäinen usko ihmisen hyvyyteen vei kuilun partaalle, lähes kirjaimellisestikin. Kun ajat olivat pahimmillaan, tein jotain mihin olin kerännyt rohkeutta pitkään, jotain mitä ehkä nykyäänkin teen liian harvoin, nimittäin soitin äidille. Tuhlaajapoika palasi kotiin asumaan, ja tie ylöspäin pohjamudista alkoi. Tämä oli opetus, jota nykyään itse isänä yritän toteuttaa parhaan kykyni mukaan: omiin vanhempiin pitää voida aina luottaa, silloinkin kun ei oikein uskalla luottaa kehenkään muuhun. Enää tarvittaisiin töitä. Paikallisessa lehdessä oli marraskuun lopulla ilmoitus avoimesta työpaikasta...

Vastasin puheluun. Harjavallan Alkon myymäläpäällikkö kutsui työhaastatteluun seuraavalle päivälle, kello 9.00. Paikallinen Alko muutti samana päivänä uusiin tiloihin, samalla aukiolojen kasvaessa. Lisää apuvoimaa tarvittiin, ja siihen pääsi meikäläinen kiinni: ensimmäinen työvuoro Alkossa oli vuorossa torstaina 13.12.2001. Markat olivat viimeisiä päiviä käytössä, valkoviinit hyllytettiin makeuden mukaan, ja Karhua tehtiin Porissa. Ja minulla oli työpaikka. Askel takaisin kunnialliseksi kansalaiseksi, rehelliseksi veronmaksajaksi. Olen isänmaallinen ja rehellinen mies, siihen kuuluu työn tekeminen. Ja nyt pääsin sitä tekemään.

Nyt, 11 vuotta viinakaupassa takana. Joka päivä mediassa tuntuu olevan huonoja uutisia. Joku saa potkut, toinen lomautuslapun, telakat sulkeutuvat. Palaan mielessäni omaan tilanteeseeni yli vuosikymmen sitten. Pääsin takaisin ”kartalle”, kun sain töitä, kiintopisteen elämään. Nyt, joka päivä, joku menettää työpaikkansa.

Luottamusmiehenä kuulee tarinoita, jotka valitettavasti ovat tosia. Palkalla ei tule toimeen, tunnit eivät riitä, epävarmuutta tulevaisuudesta. Erittäin moni alkolainen elää sovitellulla päivärahalla. Näinkö toimii vastuullinen ja palveleva? Vastuullinen ja palveleva, kenelle? Meille kaikille, yhteiskunnalle. Näinkö Alko näyttää esimerkkiä? Omasta mielestäni on kyeenalaista puhua työhyvinvoinnista tai Suomen Paras Työpaikka-kilpailusta, ja järjestää myymälöissä jotakin wau-karnevaaleja, kun palkanmaksu on samaan aikaan ulkoistettu yhteiskunnan maksettavaksi.

Suomen hallitus päätti muutama viikko sitten alentaa yhteisöveroa. Siis tulevaisuudessa yritykset maksavat tuloksestaan vähemmän veroa. Hallituksen viesti ja toive oli, että tämä veronlasku kohdistuisi työllisyyteen. Luotaisiin työpaikkoja, ja parannettaisiin olemassa olevia työsuhteita. Samalla tehtäisiin palvelus yhteiskunnalle, meille kaikille. Joku nuori saattaisi löytää sen kiintopisteen, jolla syrjäytyminen loppuisi. Tämä on aivan mahtava juttu, jos vain yritykset toteuttavat sen hallituksen toiveiden mukaisesti.

Samaan aikaan kun hallitus laskee yhteisöveroja, on Alkossa käynnissä projekti, jonka lopputulemana olemassa olevia työsuhteita vahvistetaan, parantaen alkolaisten toimeentuloa ja lisäten työhyvinvointia. Projektipäällikön esittämiin järeisiin työsuhteisiin saadaan tällä hallituksen päätöksellä mahtavat rakennuspalikat. Alkon budjetoitu tulos on sen suuruinen, että veronalennuksella saadaan merkitttävä summa käytettäväksi työllisyyteen. Tämä ei ole peruste lisätä käsipareja, vaan tämähän käytetään lisäämällä huomattava määrä työpäiviä jokaiseen myymälään. Toivottavaa olisi ainakin, kun kerran hallitus näin on toivonut.

Kiire. Tämä sana toistuu aina kierroksilla. Pienellä porukalla työskentelyä, kuormat pitäisi purkaa, siivota, mapittaa noin 85 erilaista paperia aamutuimaan, samalla jutellen mukavia ei-aina-niin-mukavien asiakkaiden kanssa. Tätä on myymälöiden arki, hiki hatussa painetaan fyysisen ja henkisen jaksamisen rajoilla. Tästä työstä täytyy oikeasti pitää, jotta tässä firmassa jaksaa työskennellä. Alkossa on erittäin paljon 15-23 tunnin takuulla työskenteleviä, jotka pitävät työstään, mutta eivät tule palkallaan kunnolla toimeen. Nyt olisi Alkolla tuhannen taalan paikka korottaa näitä pienillä työsopimustunneilla kärvisteleviä myyjiä sinne järeisiin työsuhteiin, yli 30:een viikkotyötuntiin, ja vielä siten että työsopimuksissa on mahdollisimman todenmukainen tuntimäärä.

Hallitus antoi Vastuulliselle ja Palvelevalle makoisan kattauksen osoittaa yhteiskuntavastuuta, parantamalla työllisyyttä ja sitä kautta työhyvinvointia. Ja voi siinä joku nuori saada elämänsä ensimmäisen kunnon työpaikankin, ja päästä elämään kiinni.. Voiko Alko olla käyttämättä tätä mahdollisuutta? Ei kai sentään?

Seura tekee kaltaisekseen?!

Eilen oli täysikuu, tulipahan huomattua se jo päivällä töissä, oli taas kaikki "hullut" lähtenyt liikenteeseen. Olin taas maailman "ihanin,nätein ja hotein muija"
Uhka- ja väkivaltatilanneraportoinnin pikakuvake tietokoneen työpöydällä alkaa kohta varmaan jo puhumaan mulle,että alahan tyttö raapustamaan tekstiä.

Ei,nyt ei ehdi.

Eikun niin joo, palkkaahan siitäkin maksetaan, yhtälailla kun liitutauluun kirjoittamisesta. Tekisi mieleni kirjoittaa jokaiseen myymälässä olevaan liitutauluun: ME SUOSITTELEMME..LOMAA!

Uhka-ja väkivaltarapsan tekeminen on todella tärkeää silloin, kun siihen on aihetta, eihän herrat muuten isolla kirkolla tiedä, miten hulluja asiakkaita meillä käy. Näiden raporttien pohjalta voidaan parantaa myymälöiden turvallisuutta; kuka tarvitsee intensiivisempää vartiointipalvelua, hälytysjärjestelmiä ja kuka pesäpallomailaa kassalle.
Myymälöissä, joissa ollaan pienellä porukalla ja on "hässäköitä", voidaan kyseenalaistaa, onko järkevää ja etenkään turvallista työskennellä vähäisellä henkilömäärällä. Kun näistä aletaan keskustelemaan, on erityisen tärkeää, että meillä on näyttää mustaa valkoisella. Toinen vaihtoehto on, että kun myymälässä näpistellään ja soitetaan suuta harva se päivä, mutta näistä ei raportoida, on se, että herrat päättää, että koska tuossa myymälässä ei tapahdu mitään(kun raportointeja ei tule), niin siellähän pärjää hyvin aamusta pienellä porukalla. Ja niin vähenee työpäivät.

Ystävänpäivänä 14.2 meidän myymälän "ammattilaisasiakkaat" tuli oikein porukalla toivottamaan mulle hyvää ystävänpäivää, sillä olenhan kaikkien janoisten sankari!(henk.koht.WAU-elämys) Silloin napautin 3 kertaa ”Päihtynyt”-pikanäppäintä kassalla. Yksi tokaisi, että eiköhän viedä "munamiehellekin" yksi Valdemar, niin sainpahan välitysepäilynkin painettua...henkkareita näiltä kavereilta on enää turha kysyä. Näillä kavereilla juttu kyllä lentää(ja lentää paljon varmaan jotain muutakin) ja mielellään niiden kanssa rupattelis,mutta ihmisen hapenpidätyskyky nyt kun on vaan aika rajallinen...

Kontrollinappeja siis paineltu ja tulospalkkiokassaan pari centtiä tienattu. Tulospalkkiot ne kohta rapsahtaa, jospa kävisi naapurikaupasta hakemassa uuden karheet bikinit odottamaan kesälomia, saisi niistäkin 5% bonusta. Meillä kun nuo prosentit on pulloissa, niin toivottavasti rahaa jäisi vielä helmeilevään, raikkaaseen ja trooppisen hedelmäiseen laiturin-nokkajuomaan...hmm... Lupasin olla rantakunnossa 2013, mutta tässä nyt on ollu vähän kaikenlaista... ;) Sitäpaitsi mun 3 -ja 5 vuotiaat (miespuoliset) elämäntapavalmentajani eivät ole vielä huomanneet, että kohta on jo kesä kun edelleen saa aamuisin pukea ainakin ne kuudet villasukat ja Salama McQueen myssyt päällekkäin. Minä keskityn vaan tuijottamaan peiliin ja pohtimaan, että kerro, kerro kuvastin, etten ole omistaja tuon ahterin!

Nyt alan nyt tekemään sitä uhka-ja väkivaltatilanneraporttia, jospa minäkin olisin vaan tekevinäni töitä kun työnantajakin on vaan maksavinaan palkkaa!
Terv. Emmi Rantanen, UH iiihana keskisoomalainen luottomuija! 

Kesää odotellessa

Kuu kiurusta, ja niin edelleen. Kesään on enää muutama hassu kuukausi, ja kevään merkitkin ovat jo selvästi nähtävissä. Mitäs se kesä tuokaan tullessaan? Aurinkoa, hyvää mieltä, lomailua, perheen ja ystävien kanssa vietettyä laatuaikaa. Meidän perheessä ehkä päivän Muumimaailmassa, ja kesämökkeilyä koko rahan edestä, ja isä lupaa laittaa puhelimen piirongin laatikkoon, siis sen puhelimen josta voi lukea myös sähköpostit.

Alkolaiselle kesä tuo tullessaan lomien lisäksi sesonkia jos jonkinnäköistä. Juhannus on ainakin kehä III:n ulkopuolella muutaman kymmenen prosenttia normaalia viikkoa vilkkaampi. Meillä Porissa ei valitettavasti enää ole Sonisphereä, mutta Jazzit ovat taas tänäkin vuonna. Jazzien pääkonsertti on muuten poikkeuksellisesti tänä vuonna Helsingin Olympiastadionilla, esiintyjänä Iron Maiden...

Meille luottamusmiehille kesä tuo takuuvarmasti tullessaan myös jatkuvan ongelman lisätyön tarjonnasta. TyösopimusLAIN 5. pykälä kertoo että ”Jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille”

Mikä tässä on niin vaikeata, että tästä täytyy joka h----tin vuosi tapella työnantajan kanssa? Työnantaja, siis myymäläpäällikkö, suunnittelee kesän aikaiset listat täysin valmiiksi, korottaa määräaikaisesti sitä haluavien osa-aikaisten takuut tappiin asti, ja sen jälkeen laskee kuinka monta työvuoroa ei pystytä täyttämään omalla vakiväellä. Yleensä tämä tarve ylimääräiselle henkilölle on noin seitsemisen viikkoa maksimissaan, siis juhannusviikosta koulujen alkamiseen elokuun puolenvälin tienoilla. Siihen jatkoksi kysymys myymälä- ja aluepäälliköille: Minkä takia kesätyöläisiä haetaan aikavälille 1.6. - 31.8., jos todellinen tarve on jopa 6 viikkoa lyhyempi? Työsuhteen liian pitkän keston lisäksi kesätyöläiselle suunnitellaan pahimmillaan useamman kymmentä sellaista vuoroa, jonka talossa jo työskentelevät motivoituneet, työhaluiset ja työkykyiset osa-aikamyyjät olisivat voineet tehdä? Miksi näin toimitaan?

Tiedän mitä myymäläpäällikkö/aluepäällikkö vastaa tähän, siksi kommentoin sitä heti vastauksillani.

1. Ei, Alko Oy:n ei tarvitse huolehtia kesätyöläisen toimeentulosta, ja jakaa hänelle töitä vanhojen ohi.
2. Kesätyöntekijälle voi ja täytyy tehdä selväksi se, että hän tulee tekemään töitä, hän ei siis saa joka toista lauantaita vapaaksi, eikä aina perjantaisin aamuvuoroa. Pahimmillaan vakituisessa työsuhteessa olevat joutuvat joustamaan omista menoistaan, jotta kesäapu pääsee festareille/mökille/kaupungille/juhlimaan jne jne. Ja uskokaa pois, tällaista tapahtuu jatkuvasti
3. Ei, lisätyöntarjontaa koskevaa lakia ei voi ohittaa sen vuoksi, että ”täytyyhän kesätyöläisen opetella hommat”. Jokainen alkolainen on joutunut opettelemaan nämä työt lyhyessä ajassa, usein sesongin aikana. Juhannusviikolla kassakone tutuksi, ja seuraavalla viikolla sitten muuta tarpeellista.
4. Ei, kesätyöläiselle ei tarvitse opettaa välttämättä kuorman purku tai tilausten tekoa. Se ei ole peruste ohittaa lakia lisätyön tarjonnasta.
5. Kesäperjantaille ja -lauantaille haluamanne reservi on se kesätyöläinen. Jos osa-aikamyyjä on kotona kesätyöläisen ollessa töissä, on lisätyöntarjontaa koskevaa lakia rikottu, edellyttäen että osa-aikaisella ei ole tasoittumisjakson ENNEN TASOITTUMISJAKSON ALKUA SUUNNITELLUT tunnit täynnä.
6. Ei, työsopimuslaissa eikä työehtosopimuksessa ei kielletä kuudennen päivän suunnittelua. Tämä ei ole peruste ohittaa lakia lisätyön tarjonnasta.

      Todennäköisesti näitä kohtia löytyisi muutama kymmenen lisää, mutta eiköhän tämä tullut tällä selväksi. Mikäli sinä, alkolainen osa-aikamyyjä huomaat jonkin ylläolevan kohdan toteutuvan kiellostani huolimatta myymälässäsi, kerää myymäläsi jäsenet yhteiseen rintamaan, ja kutsukaa oman alueenne alueluottamusmies paikalle.

Oletteko koskaan kuulleet peruskoulun opettajasta, joka olisi työpaikastaan huolimatta Metalliliiton jäsen? Hän maksaisi jäsenmaksunsa itse, laskien huolellisesti joka kuukausi tarpeellisen maksun, peläten laskuvirhettä, joka voisi aiheuttaa hankaluuksia jälkikäteen. Hän ei saisi luottamusmiehen tukea, eikä hän saisi oman työehtosopimuksen rikkomuksissa apua lakimiehiltä.

      Ai, ette ole kuulleet? En minäkään. Mutta olen kuullut juttua alkolaisista myyjistä, jotka maksavat jäsenmaksunsa johonkin sellaiseen liittoon, jolla ei ole mitään tekemistä Alkon ja alkolaisten myyjien asioiden hoitamisen kanssa.

      Tehkääpä palvelus itsellenne, työkavereille ja kahdelle tuhannelle muulle Alkon myyjälle. Jos tiedätte myymälästänne jonkun, tai olet itse sellainen, joka maksaa edelleen jäsenmaksunsa joihinkin muihin liittoihin, hoitakaa asiat kuntoon ja liittykää Palvelualojen Ammattiliittoon, osastoon numero 129. Hyvä järjestäytymisaste on liiton toiminnan yksi tärkeimmistä edellytyksistä. Eihän tuossa ole minkään valtakunnan järkeä maksaa sellaiselle liitolle, joka ei pysty eikä todennäköisesti haluakaan auttaa alkolaista myyjää. Näin se vaan on. Miettikääpä tällaista vertausta: autosi vakuutus on Lähivakuutuksessa. Auto varastetaan, haetko korvausta If:stä? Niinpä.

Sakari Vaetoja

Rock-juna vol 3

Tiistaiaamu, hyvin aikaisin. Sää perinteinen suomalainen talvikeli, pari astetta lämmintä ja räntää sataa. Sain Liisan ja Nooran nukkumaan hieman ennen yhtätoista illalla uhkailukiristyslahjonnan avulla, ja kun herätyskello soi vasta 04.15, niin siitähän voi helposti laskea, että tuli nukuttua kunnon yöunet.

Kaupunki oli kohtuu hiljainen ajaessani sen läpi kohti rautatieasemaa, eihän kukaan täysjärkinen viideltä aamulla liikenteessä olekaan. Taajamajuna Tampereelle lähtee ajoissa, siispä tuttuun tapaan jo, rakkaat radion kuuntelijat, kuulokkeet korville ja aamun kulttuurikuunnelma käyntiin.

Eräässä Kummeli-sketsissä työmiehet kertoivat johtajalleen, että työnteko on lain mukaan kiellettyä motivaation puutteessa. Tiedä häntä. Kyseinen johtaja antoi muuten parhaan mahdollisen työsuojeluohjeen: Älkää ny itteenne teloko. Itse kunkin motivaatio varmasti on koetuksella näin joulun jälkeen, arjen taas koittaessa, ja laskiessa päiviä seuraavaan tilituli-tilimenipäivään. Itselläni puhaltaa sen verran uusia tuulia, että eiköhän tämä alkuvuosi tässä mene uutta opiskellessa ja tutkaillessa. Vuoden alusta aloitin varapääluottamusmiehenä, ja samaan pakettiin laitettiin luottamusmiesalue puolta pienemmäksi. Omasta pyynnöstäni Lounas siirtyi Pekan hoitoon, ja itselle jäi Pirkanmaa. Näin saan viettää enemmän aikaa ihan omassa myymälässäkin, ja ylipitkien päivien määrä vähenee. Kaipa se vaikuttaa positiivisesti vireyteen, kun saan viettää aikaa kotona, enkä auton ratissa.

Vietin viikonloppua muutaman parhaan kaverin kanssa Helsingissä. Meillä on perinteeksi muodostunut lähteä kerran vuodessa pääkaupunkiseudulle Ässien vierasmatsiin, ja siitä sitten jatkaa yöelämään. Ilta oli hieno, mahtavaa tavata jätkiä pitkästä aikaa. Armeijakaveri saapui Turusta, ja ei ole onneksi hirveästi muuttunut huonompaan suuntaan, ainakaan vielä. Monta vuotta jo asunut siellä, joten toivoa on. 1999 ajeltiin venäläisillä helvetinkoneilla ympäri Pohjankangasta siloposkisina poikina, nyt molemmilla jäklikasvua, työt ja asuntolainat, vaimot ja lemmikit. Ja jutut aivan yhtä huonoja kuin silloinkin. Mahtava ilta. Mutta miten voi liput jääkiekko-otteluun maksaa 37,5€, jos hintaan ei kuulu edest omaa tarjoilijaa? Go Espoo. (Me ostimme yläkatsomoon, vain 17,5€ sisältäen ei yhtään mitään.)

Näin jäkikäteen mietittynä, kun pieni fyysinen krapula on jo laskenut, ja moraalista ei edes tullut, niin jotenkin nuo hetket parhaiden ystävien seurassa ovat niitä elämän kiinnekohtia. Tätä suunniteltiin muutaman kuukauden ajan, ja siihen laskettiin päiviä, ja kuunneltiin kotona kuinka (rakastettavan) typeriä olemmekaan. Sunnuntai-aamuna olo oli hieman haikea, mutta ei kuitenkaan liian, eihän noita jaksaisi joka päivä kattella, eihän ne sentään mitään työkavereita ole. Siis vuoden päästä taas, vai mitä jätkät. Tiemme ollaan valittu, ja sillä pysytään. ”Kun, lahjaksi sain, virtaamaan voimana mun suonissain. Uskollisen, veljeyden, erilaisen. Sain sydämen, padan muotoisen, nöyrä ja vahva on lyöntinsä sen. Yksinäinen, koskaan oo en, sain patasydämen.” Älkää kysykö, miksi. En tiedä itsekään, enkä edes haluakaan tietää.

Jotenkin tuntuu siltä, ettei oikein irtoa asiaa. Ei kai jokaisen luottarien blogikirjoituksen tarvitsekaan asiaa sisältääkään. Junan ikkunassa pelkkää pimeyttä, ja kuulokkeista kuuluu ”Fear Of The Dark”. Pitäisikö minun pelätä ”pimeää”, nyt kun lähdin astetta vastuullisempaan tehtävään? Olen matkalla Helsinkiin pitämään pientä palaveria Jukan ja Pekan kanssa varapääluoton tehtävistä. Olo on vähän niinkuin silloin 1999, matkalla Niinisaloon ekana armeijapäivänä. Ei oikein tiedä, mitä sieltä on omalle kontolle tulossa. Onneksi enää ei tarvitse tetsata, eikä kukaan poistuta polkupyörä kainalossa, kun rivit eivät ole ihan suorassa.

Kello on 6.30, juna pian Nokialla. Ulkona pelkkää mustaa. Noora varmaan herättää äitinsä piakkoin, ja aloittaa joka-aamuisen puhetuokionsa, jolla ainakin isin sydän sulaa joka kerran. On ne ihmeellisiä olentoja, alle kaksi vuotta ikää, ja tietää jo nyt miten miehen saa pauloihinsa.

Pian juna perillä Tampereella, vaihto Pendolinoon ja kohti Helsinkiä. Paluumatkalla kuulokkeista jääkiekkokierros, ja muutama rästiin jäänyt kierroskirjaus Pohjanmaalta. Siellä ei muuten ole nyt luottamusmiestä. Haluaako joku lähteä mukaan porukkaan? On meidän joukossamme ihan järkeviäkin ihmisiä, älkää minusta vetäkö liian pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä. Ei muuta tarvita, kuin yhteys pääluottamusmieheen, jos kiinnostusta löytyy. Toimeen koulutetaan hyvin, ja osa-aikaiselle toimi tietää lisätöitä ja vaihtelua arkiseen myymälätyöhön. Eikä tässä hommassa leimaudu miksikään lakkokenraaliksi, jos vain käyttäytyy ihmisiksi. Aiheesta saa tietenkin rutista, ja täytyykin.

No niin, aika poistua eetteristä. Tämä äänitorvi hiljenee, mutta ei lopullisesti...

Sakari Vaetoja

Isä, luottamusmies ja viinakauppias