torstai 1. marraskuuta 2012

Unelmatyöpaikka

Plimpompimpom…plimpompimpom…oih ihanaa, se on sarastusvalo, ko herättää töihin!
Sängystä venytellen ylös, kissalle ruokaa, naama ja tukka kondikseen ja eikun hitaasti liikkeelle. Aamupala unohtui tietoisesti, sillä tiedän, että työkaveri on juuri eilen leiponut muffinsseja meidän iloksi, työvuorolistaan oli eilen merkitty Maijalle ”Leipomispäivä”.
Kävelen lokakuun pikku pakkasessa töihin, enkä pidä turhaa hoppua, omalla kohdalla työvuorolistassa luki: ”Työmatka 8-8:30 KÄVELLEN”. Eilen olinkin autolla töissä ja vielä kuukausi sitten kuljin pyörällä, nämäkin luki listassa. Mietin, miten mukavaa on, kun työnantaja tukee liikkumista tällä tavoin, ei tarvitse panikoida kiireessä töihin vaan siihen on varattu aikaa. Ja palkallista sellaista!
Työpaikalla muffinssikori odottaa jo höyryävän kahvikupposen kera, Matilla oli listassa tänään ”Aamukahvivuoro”, joka pitää sisällään kahvin keiton, pöydän kattamisen ja kassojen laiton paikoilleen. Tänään meitä on aamuvuorossa 3 ja aloitamme päivän keskustelemalla eilisestä työpäivästä sekä siitä, mitä on tänään vuorossa; kuormanpurkua, joka oli merkitty Matille, tilausten teko allekirjoittaneelle ja myymälävuoro Maijalle. Päivä lähtee mukavasti käyntiin pienellä aamukahvipalaverilla. Kyllä se on mukavaa, kun on myymäläpäällikkö paneutunut työvuorolistan tekoon ja jakanut vuorot, ei tarvitse kuin alkaa tekemään listaan merkittyjä hommia ja kaikki tietävät mitä tehdä!
Aamupäivä sujuu leppoisasti vuoroja vaihdellen, kuten listaan on kullekin merkitty. Asiakkaita käy mukavasti, joista jokaisen kanssa ehtii vaihtamaan muutaman sanasen, oli sitten hyllytys-, lattia- taikka kassavuorossa.
Kello alkaa lähenemään puoltapäivää ja on minun ”Päiväkahvivuoro”, tässä vuorossa keitetään kaffeet iltavuorolaisille ja katetaan pöytä nätiksi. Pikapikaa haen viereisestä marketista uuden kahvi- ja sokeripaketin, maksu sujuu mukavasti työnantajan tilikortilla ja kohta iltavuorolaiset saapuvat omaan vuoroonsa, aloittaen päivän päiväpalaverilla kera kahvin ja Maijan leipomien muffinssien.
12:30 alkaa kaikkien aamuvuorolaisten yhteinen lounas läheisessä ravintolassa. Tänään vuorossa salaattia, ainekset saa jokainen kerätä itse haluamistaan raaka-aineista ja allekirjoittanut on päättänyt pärjätä tämän päivän salaattipöydän antimilla, olenhan ikuisella laihdutuskuurilla porkkanana yhtiömme tuleva 80-vuotisjuhla, johon hankittuun iltapukuun täytyisi saada mahtumaan myös vyötärö, jolle tuntuu pysyvästi muuttaneen muutama ylimääräinen kilo. En ole kuitenkaan valintani kanssa yksin, myös Maija huokailee saman asian parissa ja toinen toistamme tsempaten mätämme lautasemme täyteen erilaisia vihreitä salaatteja, ituja, siemeniä ja pähkinöitä. Mattihan ei moisista kuureista välitä - eipä sen puoleen ole tarvekaan – ja syvästi huokaillen, Matin lautasta kaiholla katsellen, istahdamme samaan pöytään nauttimaan lounaasta. Keskustelumme on vilkasta sivuten aina omista ja lasten harrastuksista tuleviin lomiin. Meillähän on työpaikallamme kaikilla työntekijöillä lomaa 8 viikkoa vuodessa: 4 kesällä, 2 syystalvella ja 2 kevättalvella. Matti on menossa Thaimaahan, Maija Espanjaan ja minuahan odottaa ”15-vuotta Alkon palveluksessa” –Karibianmeren risteily! Maija ja Matti muistelevat omia palkkiomatkojaan, kuinka paljon mukavia muistoja sieltä tulikaan. Risteilylle kerätään aina sinä vuonna 15-vuotta talon palveluksessa olleet työntekijät myymälöistä sekä alue- ja pääkonttorista, enkä tiedä kenenkään koskaan kieltäytyneen matkasta… Meidän matka on edessä 80-vuotisjuhlien jälkeen, lento kohti lähtösatamaa lähtee heti juhlien jälkeisenä päivänä ja tietenkin se perusstressi päällä ”Mitä otan mukaan?” Näitä jutellessa lounas onkin jo nautittu ja valumme vatsat - kenellä enemmän, kenellä vähemmän – täynnä kohti myymälää ja sen taukotiloja.
Lounastunnin jälkeen työvuorolistassa onkin ”Päivälepo” 13:30-14:00. Myymälämme taukohuone on sisustettu Finlaysonin juhlakuosilla ja parasta siinä makusopet, joita löytyy yhteensä 4 kappaletta. Soppi on pienen pieni tila, jossa on muhkea lepoasentoon menevä nojatuoli kuulokkeineen ja musiikkivalintaakin löytyy laidasta laitaan, onhan Spotify käytettävissä. Tänään en oikein saa unen päästä kiinni, kun mietin edelleen tulevia juhlia ja kollegoita, joita tapaan pitkästä aikaa, sekä tietenkin sitä risteilyä…laivan kannella, merituulen hyväillessä kasvoja ja kylmä Pina Colada vierellä….
PRRR PRRR PRRR!!!! PRR PRR PRR!!!! Mitä helv--- Jäävuori?!? Valaita?!? Ei, se on herätyskello, ihan vanhanaikainen joka herättää minut todellisuuteen ja ihan OIKEAAN työpäivään. Tietenkin vanha vedettävä oli jätättänyt yön aikana ja aikaa töiden alkuun on todella vähän. Hampaat, naama ja tukka, aikaa meni vartti, aamupalasta ei tietoakaan, kun istun jo auton ratissa ja soitan pojalle, että ruokkii kissan ennen kouluun menoa ja ai niin, se lupalappukin unohtui allekirjoittaa siinä kiireessä, sano opettajalle että laitan sähköpostia ruokatauolla…

Niin se unelmatyöpaikka olikin vain unta ja arki ihan muuta. Toisaalta sieltä löytyi kyllä muutama ajatus, jota voisin ehdottaa esimiehelle…yhteinen aamukahvi ennen myymälän avaamista, lepotauko... mitenkähän olisi, lähtisikö tuo mukaan? Ainakin se vaatisi pidempiä työvuoroja jokaiselle, enemmän yhteistä työaikaa ”läpsystä vaihdon” -sijaan. Ei ihan mahdottomia toteuttaa ja vaatisi sitä yhtä: rahaa. Tahtoa työn tekoonhan meillä jo on. Jatkan siis haaveilua ja jännityksellä odotan, kumpiko ensiksi tulee elämässä kohdalle: Karibian risteily vaiko Unelmatyöpaikka…

Lapin ja Oulun alueen vt. luottamusNAINEN Johanna K. (joka ei koskaan lakkaa unelmoimasta )