torstai 1. marraskuuta 2012

Unelmatyöpaikka

Plimpompimpom…plimpompimpom…oih ihanaa, se on sarastusvalo, ko herättää töihin!
Sängystä venytellen ylös, kissalle ruokaa, naama ja tukka kondikseen ja eikun hitaasti liikkeelle. Aamupala unohtui tietoisesti, sillä tiedän, että työkaveri on juuri eilen leiponut muffinsseja meidän iloksi, työvuorolistaan oli eilen merkitty Maijalle ”Leipomispäivä”.
Kävelen lokakuun pikku pakkasessa töihin, enkä pidä turhaa hoppua, omalla kohdalla työvuorolistassa luki: ”Työmatka 8-8:30 KÄVELLEN”. Eilen olinkin autolla töissä ja vielä kuukausi sitten kuljin pyörällä, nämäkin luki listassa. Mietin, miten mukavaa on, kun työnantaja tukee liikkumista tällä tavoin, ei tarvitse panikoida kiireessä töihin vaan siihen on varattu aikaa. Ja palkallista sellaista!
Työpaikalla muffinssikori odottaa jo höyryävän kahvikupposen kera, Matilla oli listassa tänään ”Aamukahvivuoro”, joka pitää sisällään kahvin keiton, pöydän kattamisen ja kassojen laiton paikoilleen. Tänään meitä on aamuvuorossa 3 ja aloitamme päivän keskustelemalla eilisestä työpäivästä sekä siitä, mitä on tänään vuorossa; kuormanpurkua, joka oli merkitty Matille, tilausten teko allekirjoittaneelle ja myymälävuoro Maijalle. Päivä lähtee mukavasti käyntiin pienellä aamukahvipalaverilla. Kyllä se on mukavaa, kun on myymäläpäällikkö paneutunut työvuorolistan tekoon ja jakanut vuorot, ei tarvitse kuin alkaa tekemään listaan merkittyjä hommia ja kaikki tietävät mitä tehdä!
Aamupäivä sujuu leppoisasti vuoroja vaihdellen, kuten listaan on kullekin merkitty. Asiakkaita käy mukavasti, joista jokaisen kanssa ehtii vaihtamaan muutaman sanasen, oli sitten hyllytys-, lattia- taikka kassavuorossa.
Kello alkaa lähenemään puoltapäivää ja on minun ”Päiväkahvivuoro”, tässä vuorossa keitetään kaffeet iltavuorolaisille ja katetaan pöytä nätiksi. Pikapikaa haen viereisestä marketista uuden kahvi- ja sokeripaketin, maksu sujuu mukavasti työnantajan tilikortilla ja kohta iltavuorolaiset saapuvat omaan vuoroonsa, aloittaen päivän päiväpalaverilla kera kahvin ja Maijan leipomien muffinssien.
12:30 alkaa kaikkien aamuvuorolaisten yhteinen lounas läheisessä ravintolassa. Tänään vuorossa salaattia, ainekset saa jokainen kerätä itse haluamistaan raaka-aineista ja allekirjoittanut on päättänyt pärjätä tämän päivän salaattipöydän antimilla, olenhan ikuisella laihdutuskuurilla porkkanana yhtiömme tuleva 80-vuotisjuhla, johon hankittuun iltapukuun täytyisi saada mahtumaan myös vyötärö, jolle tuntuu pysyvästi muuttaneen muutama ylimääräinen kilo. En ole kuitenkaan valintani kanssa yksin, myös Maija huokailee saman asian parissa ja toinen toistamme tsempaten mätämme lautasemme täyteen erilaisia vihreitä salaatteja, ituja, siemeniä ja pähkinöitä. Mattihan ei moisista kuureista välitä - eipä sen puoleen ole tarvekaan – ja syvästi huokaillen, Matin lautasta kaiholla katsellen, istahdamme samaan pöytään nauttimaan lounaasta. Keskustelumme on vilkasta sivuten aina omista ja lasten harrastuksista tuleviin lomiin. Meillähän on työpaikallamme kaikilla työntekijöillä lomaa 8 viikkoa vuodessa: 4 kesällä, 2 syystalvella ja 2 kevättalvella. Matti on menossa Thaimaahan, Maija Espanjaan ja minuahan odottaa ”15-vuotta Alkon palveluksessa” –Karibianmeren risteily! Maija ja Matti muistelevat omia palkkiomatkojaan, kuinka paljon mukavia muistoja sieltä tulikaan. Risteilylle kerätään aina sinä vuonna 15-vuotta talon palveluksessa olleet työntekijät myymälöistä sekä alue- ja pääkonttorista, enkä tiedä kenenkään koskaan kieltäytyneen matkasta… Meidän matka on edessä 80-vuotisjuhlien jälkeen, lento kohti lähtösatamaa lähtee heti juhlien jälkeisenä päivänä ja tietenkin se perusstressi päällä ”Mitä otan mukaan?” Näitä jutellessa lounas onkin jo nautittu ja valumme vatsat - kenellä enemmän, kenellä vähemmän – täynnä kohti myymälää ja sen taukotiloja.
Lounastunnin jälkeen työvuorolistassa onkin ”Päivälepo” 13:30-14:00. Myymälämme taukohuone on sisustettu Finlaysonin juhlakuosilla ja parasta siinä makusopet, joita löytyy yhteensä 4 kappaletta. Soppi on pienen pieni tila, jossa on muhkea lepoasentoon menevä nojatuoli kuulokkeineen ja musiikkivalintaakin löytyy laidasta laitaan, onhan Spotify käytettävissä. Tänään en oikein saa unen päästä kiinni, kun mietin edelleen tulevia juhlia ja kollegoita, joita tapaan pitkästä aikaa, sekä tietenkin sitä risteilyä…laivan kannella, merituulen hyväillessä kasvoja ja kylmä Pina Colada vierellä….
PRRR PRRR PRRR!!!! PRR PRR PRR!!!! Mitä helv--- Jäävuori?!? Valaita?!? Ei, se on herätyskello, ihan vanhanaikainen joka herättää minut todellisuuteen ja ihan OIKEAAN työpäivään. Tietenkin vanha vedettävä oli jätättänyt yön aikana ja aikaa töiden alkuun on todella vähän. Hampaat, naama ja tukka, aikaa meni vartti, aamupalasta ei tietoakaan, kun istun jo auton ratissa ja soitan pojalle, että ruokkii kissan ennen kouluun menoa ja ai niin, se lupalappukin unohtui allekirjoittaa siinä kiireessä, sano opettajalle että laitan sähköpostia ruokatauolla…

Niin se unelmatyöpaikka olikin vain unta ja arki ihan muuta. Toisaalta sieltä löytyi kyllä muutama ajatus, jota voisin ehdottaa esimiehelle…yhteinen aamukahvi ennen myymälän avaamista, lepotauko... mitenkähän olisi, lähtisikö tuo mukaan? Ainakin se vaatisi pidempiä työvuoroja jokaiselle, enemmän yhteistä työaikaa ”läpsystä vaihdon” -sijaan. Ei ihan mahdottomia toteuttaa ja vaatisi sitä yhtä: rahaa. Tahtoa työn tekoonhan meillä jo on. Jatkan siis haaveilua ja jännityksellä odotan, kumpiko ensiksi tulee elämässä kohdalle: Karibian risteily vaiko Unelmatyöpaikka…

Lapin ja Oulun alueen vt. luottamusNAINEN Johanna K. (joka ei koskaan lakkaa unelmoimasta )

torstai 27. syyskuuta 2012

Rock-juna II


Taas ostin junalipun, tällä kertaa Helsinkiin asti. Tosin alkumatka mennään kulkuneuvolla, joka muistuttaa kovin paljon linja-autoa. Tampereella vasta pääsee oikeaan junaan. Saas nähdä, ehdinkö perille ajoissa, koska se on Pendolino... Sitä odotellessa, taas kuulokkeet korville ja rock´n roll soimaan. Tarjolla tänään Popedaa, Maidenia, Eppuja, Volbeatia, Ganesia, ja sitä rataa. Patasydän soi myöhemmin illalla Oulussa.

Matkustamisen syynä on luottamusmiesten yhteinen kokous PAM:n Helsingin aluekonttorilla. Aiheena on... no, arvaatkin varmasti, Alko Unelmatyöpaikka, ja kaikki siihen liittyvä. Jukka H jutteli aikaisemmin, että saattaa kutsua projektipäällikön keskustelemaan kanssamme myymälöiden henkilörakenteesta. Katsotaan, ehtiikö paikalle. ALV ja ko. projektipäällikkö ovat ehkä joidenkin mielestä jopa hämmästyttävän paljon samaa mieltä juuri tästä henkilörakenteesta, joka toteutuessaan vahvistaisi alkolaisten osa-aikaisten työsuhteita. Mistäkö tiedän? Siitä, että tämä toteutuu jo nyt erittäin monessa Lounais-Suomen alueen myymälässä. Hän kirjoitti omassa blogissaan ihmettelevänsä, miten Alkon tapaisessa tarkkaan ylhäältä ohjatussa ketjussa voi olla niin suuria alueellisia eroja osa-aikaisten työsopimuksien laaduissa. Samaa ihmettelen minä, monen muun lisäksi.

Miettiessämme nuoremmalle tyttärellemme nimeä, yhtenä vaihtoehtona oli perinteinen, suomalainen ja kaunis nimi, Laura. Noora-nimi voitti tällä kertaa. Meidän Noora on kiltti ja iloinen lapsi, joka todennäköisesti tulee saamaan paljon ystäviä, ja tulee tutustumaan uusiin ihmisiin helposti. Eräästä Laurasta olen kuullut vähän toista. Hän ei oikein pääse sinuiksi joka paikkakunnalla, eikä häneen kaikki halua tutustua. Täytyy vähän ihmetellä, koska tämä Laura on erittäin antelias, hänhän suorastaan jakaa rahaa niille halukkaille, jotka häneen ovat tutustuneet.

Tämän vuoden maaliskuussa määriteltiin raamisopimuksen kertakorvauksen suuruus osa-aikaisille myyjille. Tällöin jokaisesta tehdystä työtunnista maksettiin 1 euro ylimääräistä. Laitoin viestin molempien alueideni myymälöihin. Ja kas, kuulin myöhemmin aluepäälliköiden terveisinä, että Lauran käyttö lisääntyi. En tarkoita tällä kirjoittamallani sitä, että aina kun ottaa lisätöitä vastaan, niin pitäisi saada euro lisää tuntipalkkaa. Se aivan taatusti lisäisi Lauran käyttöä, mutta se ei ole ihan realistista. Mutta lisäisikö esimerkiksi jonkinlainen hälytyskorvaus intoa vierailla muissakin myymälöissä kuin siinä tutussa turvallisessa kotiputiikissa? Vaikkapa 15 euroa, jos ottaa vuoron vastaan samana päivänä, kuin vuoro on.

Kuntakeskuksien ulkopuolella etäisyydet muihin myymälöihin voivat olla helposti kymmeniä kilometrejä, pohjoisessa jopa satoja. Tällöin on selvää, ettei 4-5 tunnin vuoro houkuta, ellei matkakuluja korvata. Yritän taas olla realisti, eihän siitä mitään tule, että aina mennessäsi toiseen myymälään, saat täydet kilometrikorvaukset ja päivärahat. Mutta voisiko näitäkin viilata alkolaiseksi matkakorvaukseksi? Vaikkapa jotenkin näin:
Matka kotoa          Kutsu myymälään                
myymälään             tuntia ennen vuoron alkua       Matkakorvaus                   Hälytyskorvaus
alle 10                    alle 24                                   bussilipun hinta                   ei
alle 10                    alle 12                                   bussilipun hinta                   kyllä
alle 20                    alle 24                                   bussilipun hinta                   kyllä
alle 20                    alle 12                                   kilometrit                            kyllä
alle 50                    alle 24                                   kilometrit                            kyllä
yli 50                      alle 48                                   kilometrit                            ei
yli 50                      alle 24                                   kilometrit                            kyllä

Kilometrikorvaus voi olla jotain muuta, kuin verottajan antamat ylärajat. Ja tähänkin oikeus vain silloin, kun julkisilla ei pääse kohttuullisen kävelymatkan päähän, kohtuullisilla odotusajoilla.

Olen kuullut kierroksillani yhtenä perusteluna vähäiseen vierailuintoon matkustamisen pitkää kestoa. Jopa niinkin suuressa kaupungissa kuin Turussa ei julkisilla pääse helposti joka paikkaan, vaikka paikallisbusseja kulkee ympäri kaupunkia. Vaihtoja saattaa tulla useita, ja samoin odotusaikaa, jos matkustaisi kaupungin laidalta toiselle. Jos jonakin perjantai-iltana on paniikki jossakin myymälässä, kun väki vähenee sairastumisten ym. syiden vuoksi, saisiko vapaana olevan tuuraajan tulemaan toiselta paikkakunnalta hälytyskorvauksella tai osan matka-ajan korvaamisesta tuntipalkalla?

No niin, nythän ne tuli ratkaistua. Saa käyttää näitä ideoita vapaasti, ja jos löytyy jotakin viilattavaa, niin senkin saa tehdä kunhan kysyy ensin luvan.

Joojoo, tiedetään, eihän näitä ihan tällaisenään jokaiselle alueelle voi istuttaa. Muistan reilu vuosi sitten kun toimitus-, henkilöstö- ja palvelujohtaja, sekä Lounaan ja Pirkanmaan aluepäälliköt vierailivat Porissa, niin rohkaistuin avaamaan keskustelua osa-aikaisten myyjien toimeentulosta. Sanoin itse vielä lopuksi, että jos tietäisin pomminvarman ratkaisun, niin istuisin johtajana johtajien paikalla. Jos joku sen ratkaisun tietää, niin toivottavasti sen myös muillekin kertoo. Minä ainakin sitä yritän miettiä, ja kerron sen varmasti eteenpäin, mikäli ajatus yön pimeinä hetkinä pieneen päähäni ilmestyy.

torstai 30. elokuuta 2012

Kesän jälkeen

Kesä kääntyy syksyksi ja vuosilomista johtuva parempi työllisyystilanne palautuu normaaliin tasoonsa. Kun taloustilanne maailmalla kuin myös Suomessa ei rohkaisevalta näytä ja samaa aikaan elinkustannukset nousevan, huoli toimeentulosta kasvaa.

Voidaanko laskusuhdanteessa tehdä muuta kuin seurata katseella tilannetta ja ottaa vastaan mitä tulee. Vastaan että kyllä voidaan kun rohkeutta ja tahtoa löytyy. Monesti nousujohteisena aikana tehdään nopeassa sykkeessä päätöksiä joita ei pohdita perusteellisemmin koska sille ei ole niin tarvetta johtuen siitä kun menee hyvin. Nokia on tästä hyvä esimerkki. Nopea organisaation kasvu ja laajentuminen ympäri maailman jätti henkilöstöjohtamisen jalkoihin. Kun resurssin eli työntekijöiden johtaminen jäi puolitiehen, rekrytoinnin tarpeellisuutta ei aina osattu arvioida oikein ja syntyi jättiläinen joka ei ollut enään oikein kenenkään hallinnassa. Sitten kun markkinavoimat alkoivat toimia Nokiaa vastaan ja kun jopa toimitusjohtaja ei uskonut omaan tuotteeseen ja henkilöstöön, tuoden palavat lautat ja muut outoudet julkisuuteen niin henkilöstön osalta tilanne oli ja on vaikea.

Alkon tapauksessa ei tapahtunut räjähdysmäistä kasvua, mutta siitä huolimatta vuosien saatossa on syntynyt 350 myymälän ketju. Unohtuiko tässä kuitenkin koordinaatio siitä millaisia työpaikkoja laajeneva ketju tarjoaa ja mihin olisi edellytykset? Pohdittiinko riittävästi mitä vaikutuksia sillä on pitkällä tähtäimellä?

Olemme olleet jo pitkään tilanteessa jossa myyjistä 85% on osa-aikaisia. Iso joukko myyjistä joutuu pohtimaan viikoittain miten selviää taloudellisesti vähäisten työtuntien takia. Vaikka tessiin on neuvoteltu parannuksia vähimmäistyöaikojen nostamiseksi ja siinä on elementtejä jotka parantaa myyjän asemaa, niin pitää muistaa että tessillä rajataan ns. minimit, kukaan ei kiellä tarjoamasta parempia työehtoja. Onko näin toimittu? 85% puhunee sen puolesta että näin ei ole toimittu. Tammikuussa 2011 kokoaikaisia myyjiä oli 284 ja myyjiä yhteensä 2104, tammikuussa 2012 kokoaikaisia myyjiä oli 265 ja myyjiä yhteensä 2117, elokuussa 2012 kokoaikaisia myyjiä on 267 ja myyjiä yhteensä 2359.

Nyt on kuitenkin muutoksen tuulet ilmassa ja pitkä työ jota on edunvalvonnassa tehty, tuottaa tulosta. Kaikki voivat käydä Apajassa tutustumassa työnantajan edustajan blogiin, jossa nostetaan esille niitä keskeisiä asioita joilla saadaan aikaan parempia työsuhteita. Kokonaisuus on paljon mutkikkaampi kuin puusta katsoen näyttää ja on varsin todennäköistä että joudumme myös neuvottelemaan tessiin uusia elementtejä ja/tai muuttamaan entisiä. Näistä yhtenä esimerkkinä tasoittumisjakso joka ei suurimmalle osalle merkitse mitään mutta jolla on oikeasti iso rooli silloin kun työsopimusten tunnit ovat hyvin lähellä oikeaa työtaajuutta. Perusperiaate sellaisessa työssä jossa on vuosi-, kausi-, ja viikonpäivävaihtelua on se, että mitä enemmän vaihtelua ja mitä suuremmat sopimustunnit, sitä pidempi ja tarkemmin määritelty tasoittumisjakso.

Kokoaikatyön tai lähes kokoaikatyötä tekevien määrää voidaan osassa myymälöitä nostaa pelkästään paremman työvuorosuunnittelun kautta mutta varsinainen kivijalka on ulkoisen ja sisäisen logistiikan kriittinen arvioiminen ja kaiken myymälässä tehtävän työn parempi aikatauluttaminen siten että huomioidaan sekä asiakkaat kuin myös työsuhteiden hyvä laatu. Tästä esimerkkinä, kaikki se työ mikä voidaan siirtää pe-la sektorilta ma-to sektorille siirretään ja pe-la on asiakaspalvelua varten. Miltä näyttäisi pe-la työvuorot kun kuormia ei tule ja hyllytystarve minimaallinen?

Työsuhteiden parantamiseen johtavat toimenpiteet eivät ehdi tälle syksylle eikä tulevalle kevät talvelle mutta vuoden 2013 elokuussa täytyisi jo konkreettisia muutoksia näkyä ja seuraavan kesän jälkeen huoli toimeentulosta pitäisi olla selvästi vähäisempää suuremmalle osalle.

Vaikka tämä on paljon luvattu ja tulos riippuu työnantajasta niin uskon että nyt saamme aikaan fiksuja ratkaisuja, onhan tavoitteena olla Suomen paras työyhteisö.


Jukka Höttönen
Pääluottamusmies

torstai 2. elokuuta 2012

Rock-juna


Taajamajuna Tampereelta Poriin. Arvioitu saapumisaika Poriin vähän ennen neljää iltapäivällä. Eipä vaan tämä työpäivä siihen lopu. Vielä myymälään jatkamaan hommia vähäksi aikaa. Mutta sitä ennen läppäri auki, kuulokkeet korville, ja rokki soimaan. AC/DC ”Rock´n Roll Train” Pari vuotta sitten tuossa Ratinassa Angus ja kumppanit pistivät sellaisen rokkishown pystyyn ettei kukaan muu pysty vastaavaan. Melkoista rokkenrollia tämä luottamusmiehen arkikin on.

Aamuvarhaisella tuli jo lähdettyä, päivällä jo nyt pituutta lähes kahdeksan tuntia.Mutta eiköhän mies vielä jaksa, on sen verran mukava tilanne menossa, suuntaviivat selvenivät roimasti päivän tapaamisen seurauksena. PAM:n Tampereen toimistossa tuli käytyä juttelemassa erään myymälän asioista. Tulta päin vaan, ja kova linja päälle, jos saataisiin nämä jatkuvat lisätyön tarjonnan ongelmat heitettyä romukoppaan.

Hyvä ystäväni lähetti viestiä, pyyteli aamulla Ässien ”yhteistyökumppanien sählyvuorolle”. Oikeaa miestä lähestyi, olen usealla juomallani oluella rahoittanut Ässien toimintaa vuosien saatossa. Olisiko tänä vuonna Se Kausi? Periksi ei anneta milloinkaan. On muuten hyvä tunnuslause myös luottamusmiehelle, ei parane luovuttaa vaan painaa päätyyn asti ja pitää pää ylhäällä avojään pommeja silmällä pitäen... Mukava ollut havaita, että puhelimeni on ruvennut kesää lähestyessä soimaan entistä tiheämmin muidenkin kuin lehtimyyjien toimesta. Alkolaiset myyjät haluavat oikeutta itselleen, ja työkavereilleen. Kaikkea ei olla valmiita nielemään. Eikä tarvitsekaan, me luottamustoimitsijat olemme pientä alkolaista myyjää varten.

Karkku. Puolivälissä matkaa suurin piirtein. Kuulokkeissa rupesi soimaan Judas Priestin loistava Breaking The Law. Jotenkin biisin nimestä mieleen tulee...

PAM:n aluepäällikön kanssa tutkimme MaraPlanin suoltamaa epistolaa, siis nimettömänä tässä jutussa esiintyvän myymälän työvuorolistaa. Heti ensimmäisella viikolla tilanne, jossa samalla viikolla taloon tullut teki pitkän iltavuoron, ja useamman vuoden töissä ollut myyjä vain nelituntisen vuoron. Ei työvuorotoiveita, ei viikkotunnit täynnä, ei mitään estettä noudattaa voimassa olevaa Suomen Lakia. Ei mitään selitettävää. EI MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA SELITTÄÄ!

Juna odottelee Vammalassa toista junaa. VR voisi joskus joku kehuakin. Mä voin aloittaa. Kuulutus lähdön viivästymisestä tuli ennen saapumista Vammalaan. Joskus olen ehkä naiivi, mutta uskon vilpitttömästi siihen, että VR tekee parhaansa, joskus se vaan ei riitä Suomen oloissa. Välillä kyllä usko on koetuksella, ja nyt en puhu enää VR:stä, vaan eräästä toisesta valtion omistamasta yhtiöstä. Miten on mahdollista, että osa-aikaisia on lähes 90 prosenttia myyjäkunnasta? Onko kaikki mahdollinen tehty, jotta myyjät tulisivat toimeen työllään? Vastaanko itse, vai mietitko vielä omaa vastaustasi? On kuitenkin sanottava, että osa-aikaisuutta ei saada mitenkään poistettua Alkosta, niin kauan kun puolet viikon asiakkaista käy perjantaina ja lauantaina. Parannettavaa silti on paljon, mutta otetaan se mahdollisuutena kehittää toimintaa parempaan suuntaan, ei uhkana. Ja onneksi työnantaja ajattelee asiasta samoin!

Illalla haen tytöt hoidosta. Vaimo on illan töissä, parisuhde pysyy näin kunnossa, kun ei tavata muutamaan päivään muuten kuin sängyssä. Ja mitä tämän lukija mahtoi juuri ajatella? Vanhempi tyttäreni Liisa, 3v, opettelee kovaa vauhtia puhumaan. Ääti (äiti), titi (isä), ja Äishä (Ässät). Siinähän ne tärkeimmät. Nuorempi Noora, 1v, tulee kovaa vauhtia perässä.. Uudenlainen toiminta lähtee perusasioiden opettelusta. Olin iloinen, kun kävellessäni Tampereen rautatieasemaa kohti, eräs tuore myymäläpäällikkö kysyi neuvoa sijaisuuslisän maksamisessa.. Oikein toimittu. Täydet pisteet. Jos et tiedä, kysy neuvoa. Sama koskee myyjiä, soita ihmeessä luottamusmiehelle, jos jokin askarruttaa.

Harjavalta. Sieltä alkoi tämän alkolaisen ura, joka on jatkunut jo yli 10 vuotta. Pyydän anteeksi. 7,5 tuntia viikkotakuu oli nuorelle miehelle silloin kuin taivaan lahja, elämä oli aika huonoilla urilla ennen sitä. Onneksi tunteja on tullut vuosien varrella enemmän sopimukseen. Mutta välillä tuntuu, että olen jopa onnekas, kun minulla on kokoaikainen sopimus. Löytyisikö meitä onnekkaita tulevina vuosina nykyistä enemmän? Se on täysin mahdollista, ja toteutettavissa. Se olisi yksi hyvä askel kohti sitä Unelmatyöpaikkaa.. Voiko työhyvinvointi kohentua yleisesti, ellei alkolaisten työsuhteet parane. Epäilen. Miksi ihminen tekee töitä? Tullakseen toimeen taloudellisesti, ainakin minä.

Kuulokkeista AC/DC ja ”It´s A Long Way To The Top (If You Wanna Rock´n Roll)” Niinhän se on, ei rocktähtenä ole helppoa, eikä luottamusmiehenä oleminen, vaikka eräs päällikkö kerran toista väittikin. Pitkä on tie kohti edellä mainittua unelmien työpaikkaa. Mutta lupaan laittaa jatkossakin itseni likoon unelmien saavuttamiseksi. Periksi ei anneta milloinkaan!

Juna perillä puoli tuntia myöhässä. Aseman opastinlaitteet rikki. Eppu Normaali ”Sadan Vuoden Päästäkin”...


Sakari Vaetoja
alueluottamusmies
aloitteleva sählymaalivahti
aloitteleva bloggari